Top Social

Image Slider

Krav sitä, maga tätä

tiistai 29. tammikuuta 2013
Viime aikoina oon hurahtanut kunnolla liikuntaan. Tekisi aika usein mieli vain käydä treeneissä ja punttiksella ja treeneissä ja ja ja. Ihmettelen vain, miten kavereilla ei ole mennyt vielä hermot, kun en ole muusta osannut puhuakaan. Niin että ihmekö tuo, että hehkutan aiheesta nyt tännekin.

Jotain säännöllisen epäsäännöllistä olen tehnyt lukiosta lähtien, pääasiassa kamppailulajeja. Olen pysytellyt kuitenkin visusti harrastelijatasolla ja tuuminut, että pari viikossa on täysin passeli määrä. Samalla linjalla pysyin, kun aloitin puolisentoista vuotta sitten krav magan (alunperin israelilainen itsepuolustuslaji, Wikipedia kertoo kiinnostuneille lisää). Turhautuminen kävi kuitenkin kesällä lähellä, kun 1-2 treenikerralla viikossa ei edistynyt mihinkään. Syksyllä päätin panostaa vähän enemmän, ja salakavalasti laji vei koko käden.


Krav magassa viehättää eniten lajin monipuolisuus. Joskus treenataan potku- ja thainyrkkeilytyyppistä pystyottelua, joku toinen kerta puukko- patukka- tai ampuma-asehyökkäysten torjumista, ja maanantaina taas rimpuiltiin matossa.  Lukioaikainen rakkauteni potkunyrkkeily on tietysti eduksi pystyottelussa, mutta vastapainona olen kaikessa maassa möyrimisessä, heitoissa ja lukoissa ihan Hoo Moilasena. Sitä palkitsevampaa onkin huomata oppineensa jotain, mitä ei alunperin olisi koskaan kuvitellut tekevänsä. Edistyskin tuntuu nopeammalta, kun treeneissä käy useammin, jännä juttu. : )

En valinnut lajia itsepuolustusmielessä, mutta mieltä kyllä vähän lämmittää tieto siitä, että tositilanteessa osaisin tuurilla ehkä reagoida jollain tavalla. Meillä on aika paljon stressaavia soveltavia harjoituksia ja tekniikoissakin pidetään usein mielessä, mikä oikeasti toimisi ja mikä ei. Toisaalta sen takia kammoan ajatusta tositilanteista jollain tavalla jopa enemmän kuin aiemmin: tiedostan, kuinka pahasti oikeasti voisi käydä, sekä itselle että toiselle.

Aina välillä vastaan tulee ihan ihmeellisiä käsityksiä krav magasta, kuten tässäkin aivopierussa. Spoilerina kerrottakoon, että ettei krav maga mielestäni ole sen väkivaltaisempi tai brutaalimpi kuin muutkaan kamppailulajit, suhtautumistapa on vain käytännönläheisempi. Ainoa miinuspuoli harrastamisessa on altistuminen mauttomalle huulenheitolle tyyliin "Voi kun sä olet väkivaltainen". Vaan kun en ole.

Tällaisen jääkaappimagneetin haluaisin.

Tulipa romaani tällä kertaa. Toivottavasti tästä sai jotain irti, omista intohimoista puhuminen on mulla aina melko rönsyilevää. Mutta sen vain sanon, että jos on koskaan käynyt mielessä kokeilla kamppailulajeja, niin antaa palaa! Käy myös kuntoilusta!

Opiskelijan keittiössä

maanantai 28. tammikuuta 2013
Jääkaappi on tyhjä, välimatka kauppaan kertautuu mielessä vähintään kymmenkertaiseksi suhteessa todellisuuteen eikä ruoanlaitto muutenkaan jaksaisi oikein inspiroida. Siinä vaiheessa onni on jämäsalaatinlehdet eiliseltä ja kaupungilla käteen lätkäisty ilmaisnäytekeittopussi. Ei mitään gourmetruokaa, mutta laiska opiskelija kiittää!


Pitää sen verran selitellä, että en yleensä pidä valmisruokia juuri minään enkä mielelläni osta niitä kotiin. Rehellisyyden nimessä oon välillä tosikin laiska ruoanlaittaja ja joskus taas ei millään ehdi kokata, vaikka haluaisikin. Koulussa tulee onneksi syötyä helposti sellaisia annoskokoja, että pienempikin satsi riittää illalla. Haaveilen silti muuttuvani vielä kotihengettäreksi, joka loihtii tosta noin vain herkulliset ja monipuoliset ateriat alku- ja jälkiruokineen, sen sijaan, että jätän joko kokkailut kokonaan välistä tai teen aina samoja perusjuttuja. Ollaankin kavereiden kanssa puhuttu yli puoli vuotta Kätevien Emäntien Ruoanlaittoillasta, jospa saataisi ennen syksyä aikaiseksi! Siihen asti näillä mennään, kunnes iskee taas kokkausinspiraatio - pussikeitto jääköön tosin ilmaisnäytteen tasolle, rajansa kaikella.

Nyt kun tuota kuvaa tuijottelee, tulee kyllä vähän tippa linssiin. Urani ruokabloggaajana ei taida tästä ihan lentoon lähteä?

Voi lauantaita

lauantai 26. tammikuuta 2013


Tää on taas näitä päiviä. Vedin uniöverit ja heräsin kahdeltatoista. Siitä tunnin päästä vapaavuorolle, melkein tuli jo kiire. Kovasti sitten yritin aloittaa tenttiin lukemista, mutten saanut mitään aikaiseksi, koska väsytti luvattoman paljon. Miten se on edes mahdollista noiden yöunien jälkeen, en tiedä, mutta enkö tietysti virkistynyt hetki sitten, ja nyt voisinkin iltayhdeksän kunniaksi tehdä vaikka mitä. Haaveilen säännöllisestä ja aikaisesta unirytmistä, mutta taitaapa jäädä utopiaksi tämänkin viikonlopun osalta.

Ei tämä onneksi vielä tähän jää. Keksin energiapiikin koittaessa vihdoin päivittää puhelimen, se kun on vain viimeiset puoli vuotta muistutellut aiheesta. Se meni kuin vettä vain, mutta lopputuloksena tappelin muutaman sovelluksen kanssa tunnin ja multa katosi pari yhteystietoa, joita tietysti juuri nyt kaipaisin. Olin toki varmuuskopioinut ne, mutta enpä löydä kopioita uudestä käyttöjärjestelmästä. Mitä tästä taas opimme, älkää antako tällaisille tekniikan ihmelapsille älypuhelimia.

Vaan eipä auta nyt muu kuin palata tenttimateriaalien pariin. Ehkä mannapuuro ja Crystal Castles auttavat löytämään vielä motivaation tällekin päivälle. Laitoin kuvankin puurosta heti ensimmäiseksi piristyksen toivossa.

Québec, mon amour!

keskiviikko 23. tammikuuta 2013
Lukioaikoina käväisin Québecissä vaihdossa. Ensimmäistä kertaa vuosiin tuli karsee hinku päästä sinne uudestaan, ja voi, sitä aksenttia on kamala ikävä! Pakko kai se on lisätä matkakohdelistalle (joka onkin muuten tragikoomisen painottunut Keski-Eurooppaan). Kuinkakohan epärealistista olisi käväistä vielä maisterivaiheessa siellä vaihdossa viivästyttämättä opintoja...








Ps. Huijasin, osa kuvista on Ontarion puolelta eikä Québecistä. Kanada mikä Kanada, kunhan ei québeciläisiltä separatisteilta kysytä.

Mönkään menneet lapaset - osa 149

maanantai 21. tammikuuta 2013
Opettelin kolmisen vuotta sitten uudestaan neulomaan, kun oli yläasteen kässäntuntien jälkeen päässyt vähän unohtumaan. Siitä lähtien syksyisin ja talvisin on syntynyt ihan kivasti villasukkia, huiveja ja pari pipoakin, eikä ne mitään ihan susirumiakaan ole ollut. On kuitenkin yksi poikkeus: lapaset. Nuo murheenkryynit on aina liian kaposia, vaikka nykyään mun käsiala muuten on noin puolitoista kertaa suurempaa kuin aiemmin - mysteeri sekin. Joululomalla sain kaiken huipuksi vielä älynväläyksen kokeilla kirjoneulelapasia. Virhe.


Mitä blogini nimi kertookaan, ei tästä lapasesta lähtenyt kyllä mitään muuta kuin hermot. Ylhäällä näkyy toinen yritys, koska ensimmäinen oli - nyt yllätytte - liian kapea. Kuva on hyvin harhaanjohtava, tuossa lapasenalku näyttää vielä suorastaan lupaavalta, ja kirjoneulekin ihan asialliselta. Lopputulos: tästäkin tuli liian kapea. Itse asiassa tismalleen yhtä kapea kuin ensimmäisestäkin, vaikka siinä on kerroksessa kuusi silmukkaa enemmän. Miten tää on edes käytännössä mahdollista, kysyin vaan, ja survoin lapaset kiukkuisena lankakorin pohjalle. Nyt alkoi taas harmittaa, kun ajattelinkin asiaa. Saakeli kun näistä tulisi kivat, ellen olisi kroonisesti kyvytön neulomaan lapasia.

Lohduttaudun siis neulomalla lisää huiveja ja villasukkia.

Rakkauslamppu

tiistai 15. tammikuuta 2013



Eteisessäni roikkuu erinomainen esimerkki siitä, kuinka hommat joskus oikeasti lähtevät lapasesta. Ostin nimittäin lampun, enkä todellakaan mitä tahansa lamppua vaan Artekin A330S:n* (kyllä, on täysin normaalia, ettei tämä soita kelloja päässä, paitsi Oililla tietty). Onneksi se on maailman kaunein lamppu, koska muuten saattaisi hitusen harmittaa tässä seuraavat puoli vuotta kaurapuuroa syödessä.

Tarina itsessään on varsin tavallinen. Olin aiemminkin ihastellut tuota kaunokaista, ja joululomalla pariin otteeseen sitä livenä tuijotettuani päätin sen ostaa - sitten joskus rahakkaana. ...Kunnes pari päivää myöhemmin päädyin juustofonduehuuruissani tilaamaan sen Finnish Design Shopista, koska sain 10% alennuksen (mikä ei lieventänyt konkurssia tippaakaan) ja sisarukset ylipuhuivat (mikä vaatikin kauheasti). Pakkohan se oli.

Rakkauspakkaus saapui kätevästi seuraavalla viikolla postise kotiovelle, ja nyt kotiintulokin aina yhtä triumfia, kun eteisessä riippuu itse Esteettisyys. Pakettikin miellytti silmää ja muistuttaa tarvittaessa, että kyseessä ei ollut ostos vaan investointi. Niin että kaverit, mulla ei ole ehkä aina varaa lähteä menomestoille, mutta tervetuloa viettämään iltaa mun eteiseen!



*Sivistykseksi kerrottakoon, että itse suomalaisen designin grand old man Alvar Aalto suunnitteli kyseisen mollukan  Ainonsa kanssa ravintola Savoyhin vuonna 1936. Eteiseni on siis hyvässä seurassa.

Ps. Kamerapoloni on kaltaisensa joukossa jo vaari, antakaa sille kuvien laatu anteeksi.

Egobuustausta hifistelemällä

sunnuntai 13. tammikuuta 2013
En yleensä harrasta uuden vuoden lupauksia, ja Parempi ihminen -projektitkin on yleensä syksyn heiniä koulun alkaessa. Tällä kertaa tein kuitenkin poikkeuksen 6 viikon treenitaukoon kyllästyneenä ja päätin nostaa viikottaiset urheilukerrat epärealistisiin lukemiin. (En tainnut ihan ajatella, millä ajalla meinasin muut elämän osa-alueet hoitaa. "Siinä sivussahan ne tulee...") Sitten sain päähäni, että proteiininsaantini täytyy turvata, teenhän suhteessa aika paljon lihastreeniä, ja kasvispitoisen ruokavalioni ravintosisältö jättää välillä vähän toivomisen varaa, kun en mukamas ehdi paneutua asiaan. Lopulta käytiin kaverin kanssa ostamassa kokeilusetti palautusjuomaksi.



Että joo. Hei, olen wannabe-urheilija, joka hifistelee välineillä muttei osaa mitään. Mutta olkoon, mumisen itselleni heikkoja selityksiä kasvisruokavaliosta ja palautumisen nopeutumisesta ja tunnustelen, onko tuosta edes mitään hyötyä. Eilen kokeilin ekaa kertaa, ällömakeaa oli, mutta
etureidet saattavat olla vähän vähemmän tuskaiset kuin hypoteettisesti ilman(edit: eivät ne ole). Jään seuraamaan tilannetta, ja note to self, ens kerralla sit suklaan makuista.

Resepti menestyksekkääseen opiskeluun

torstai 10. tammikuuta 2013
Kävinpä ennen joulua Saksassa töissä ja missasin sen ansiosta kaikki tentit. Onneksi ne odottivat kärsivällisesti tammikuuhun ilahduttaakseen elämääni, ja niinpä liikenevät vapaat hetket pitäisikin viettää päntäten. Tämä päivä on erinomainen esimerkki, kuinka hyvin se onnistuu! Koulua oli vain pari tuntia aamupäivällä ja olin visusti päättänyt viettää loppupäivän ranskan syntaksin parissa, illan treenitkin päätin jättää sen vuoksi väliin. Saldo tähän mennessä:
  • Piipahdin töissä hoitamassa asioita viidessä minuutissa, kesto 40 minuuttia
  • Kävin kaupassa ostamassa kahvimaitoa (elinehto opiskelulle), lopputuloksena ostin viikonlopun ruoat
  • Imuroin kämpän. Välttelin sitä hetken ensin Facebookissa mutta lopulta päädyin myös tiskaamaan ja pesemään vessan sekä vaihtamaan pitkällisen harkinnan jälkeen sängyn ja nojatuolin paikkaa
  • Asettauduin vihdoin koneelle ja selasin parit muistiinpanot (JESS aloitin!)
  • Keitin ylpeänä välikahvit
  • Palasin koneelle ja selasin viitisen blogia läpi, koin sisustusinspiraation
  • Päädyin raportoimaan tänne tehokkaasta opiskelustani
Tämä kaikki ja kello ei ole edes puoli kuutta! En melkein usko itsekään, kuinka aikaansaava ihminen musta kuoriutuu aina isompien koulujuttujen äärellä. En ehkä valmistu koskaan, mutta ainakin koti kiiltää! Treeneihinkin vielä ehtisin...

Valoilmiö

maanantai 7. tammikuuta 2013


Muutin vähän aikaa sitten järvimaiseman ja vehreiden lenkkipolkujen vierestä Suomen ei ihan kauneimpaan lähiöön. Vähän yllätyin, kuinka erinomaisesti oon täällä tähän mennessä viihtynyt - ne huimat kaksi viikkoa, mitä oon täällä asunut enkä niitäkään yhtäjaksoisesti - mutta jokapäiväinen harmaa sumu/lumisade/muuten vaan pimeys ei ole varsinaisti korostanut tämän betoniparatiisin parhaita puolia. Kunnes tänä aamuna heräsin akuutista univajeesta kärsivänä kouluun ja piristyin samantien, kun puoli yhdeksältä näytti jo tuolta! Ehkä meillä kahdella on sittenkin valoisa yhteinen tulevaisuus!

Voi ei...

En kertakaikkisesti voinut vastustaa kiusausta, vaikka kauan yritinkin. Blogi on nyt pystyssä (ja vailla päämäärää, eiku)!
En ole koskaan ollut niitä ihmisiä, jotka omistautuvat intohimoisesti jollekin tietylle asialle, minkä jokainen huomannee sitten hamassa tulevaisuudessa ilmestyvistä postauksista. Ruoanlaittaminen on kivaa, mutta mitenkään luova tai erityisen lahjakas saati aktiivinen en siinä puuhassa ole. Neulominen on jees, mutta kaksi valmista (ja rumaa) käsityötä vuodessa aikaan saavana en ihan heti ole pystyttämässä käsityöblogia. Liikunnasta tykkään ja sen varjolla voin teeskennellä olevani hyväkin ihminen, mutta öhöhöö, ketä luulen huijaavani? Sisustusskene on mielenkiintoinen ja esteettiset asiat ovat lähellä sydäntäni, mutta en edes aloita opiskelijabudjetista saati sitten näistä opiskelijaluukuista.

Siitä huolimatta ja ehkä juuri sen takia tykkään ajatuksesta löpistä bittien syövereihin kaikista näistä ja vähän muistakin aiheista. Siksi Lapasesta lähti, olkee hyvät!

Niin ja ajankohtahan ei liity lainkaan tenteistä johtuvaan massiiviseen välttelyoperaatioon.
Juhuu kuinka tähän saakin aivan törkeesti aikaa tuhrattua!