Top Social

Image Slider

Löytöjä, kerrankin!

torstai 28. helmikuuta 2013

Kadehdin vähän ihmisiä, jotka piipahtavat kirppiksillä harva se viikko ja tuntuvat aina kantavan sieltä kotiin kaikkea kivaa muutamalla pennosella. Itse en joko löydä sieltä mitään tai sitten en vain viitsi ostaa, vaikka löytäisinkin. (Tästä päästäänkin akuuttiin dilemmaan: kirppareille ei kannata mennä etsimään mitään tiettyä, mutta kannattaako sitten ostaakaan mitään, mitä ei tarvitse?) Siispä yleensä ei tule lähdettyäkään. Tällä viikolla olen kuitenkin syystä tai toisesta käynyt useammallakin, ja ties mikä kosminen madonreikä on kohdalle osunut, kyllä on kannattanut!

UFF:lta löysin pari peruspaitaa, ja No home without you:n Kaisan järjestämällä blogikirppiksellä sorruin vielä yhteen. Symppiksin löytö taisi kuitenkin olla uudet näppiskorvikset, jotka tarttuivat mukaan ihan perinteiseltä itsepalvelukirpputorilta. Samalta tekijältä löytyi myös käsin väkerretty hame, jota vieläkin haikeudella ajattelen. Googlasin että kyseessä on paikallinen yhden naisen yritys, pidänpä mielessä! Mitä tästä opimme, voihan noita kirpputoreja käydä kiertämässä useamminkin kuin kerran vuodessa.


Seinillä ja vähän myös pöydällä

maanantai 25. helmikuuta 2013
Aurinko on vihdoin saapunut tähänkin helmikuuhun! Heti näyttää elämä valoisammalta, ja intouduin jopa napsimaan muutamat kuvat kodista. Siirrettyäni ne koneelle mietin vain, kukahan ostaisi mulle uuden kameran...


Ostin sitten kuitenkin pienen kevätrehun itselleni ja tulin heti astetta onnellisemmaksi. Vielä kun sen saisi pidettyä hengissä. Kirjapinostakin on muodostunut lähinnä sisustuselementti, joka ei tuosta ole hetkeen pienentynyt.


Ostin vihdoin verhot myös keittiöön. Hairahduin Ikeaan, koska onhan tuo Eivorin kuosi niin kovin symppis, eikä kalliit valkoiset keittiössä ole välttämättä kaikista parhain ajatus. Nyt ei liikoja harmita tomaattikastikkeiden ja punajuurten roiskuessa joka paikkaan.


Työpöydän yläpuolelle olen teippaillut sekä saatuja että itse ostettuja kortteja. Olen perinyt siskolta tavan lähettää matkoilta korttivyöryn (ennätys taitaa olla kolme korttia samalle kaverille yhden reissun aikana), ja ostan yleensä aina pari matkamuistoksikin. Voisin kohta tapetoida niillä koko seinän.

Rakas Saksa, täältä tullaan!

lauantai 23. helmikuuta 2013



Mainitsinkin jo vakaasta aikomuksestani vaihtaa syksyllä maisemaa. Eilen tuli yliopistolta siunaus sähköpostilla, eli nyt uskallan tännekin hehkuttaa: taidanpa viettää 10 kuukautta Saksassa, tarkemmin sanottuna Mainzissa, tuossa karnevaalien luvatussa kaupungissa! Uuh! Kyseessä on vähän Tamperetta pienempi symppis kaupunki, jossa olen jopa yhden iltapäivän viettänyt. Painavin kriteeri vaihtokohdetta mietittäessä taisi kuitenkin olla parinkymmenen minuutin junamatka siskon luo.

Seuraavaksi ohjelmassa onkin enää vain kaikki. Paikkaa pitäisi hakea myös itse vaihtoyliopistolta, mistä tiedon hyväksynnästä saankin vasta pienen ikuisuuden kuluttua. Motivoidun tulevaan paperisotaan kaivamalla netistä kaikki Mainzin promokuvat tänne. Voitte täten fiilistellä kanssani!


Bali tuli taloon

maanantai 18. helmikuuta 2013

Lämmintä eksotiikkaa yhdistettynä suomalaisiin realiteetteihin, siinä on tämän kevään tyylin multihuipentuma. Sain nimittäin tuliaisena Indonesiasta päheet haaremihousut. On muuten parhaimmat kotihousut mitä ihmisellä voi olla, villasukkien kanssa myös tähän vuodenaikaan. Nyt voin suhtautua ehkä hieman suopeammin siihen, että noin kolmasosa kavereistani vietti uutta vuotta Kaakkois-Aasiassa. Vaikka onhan se nyt silti aika huutava vääryys.

Vihreää kiitos!

sunnuntai 17. helmikuuta 2013
Jos multa kysytään, niin pieni ripaus mummolaa huonekasvien muodossa on tervetullut sisustuselementti kodissa kuin kodissa. Luonnonvihreä lohduttaisi helmikuumasennuksen kourissa viruvaa (ei noi lumet kuitenkaan koskaan sula) ja vielä kun uusimmassa Dekossa oli juttu viherkasveista, niin voi että kun sormia syyhyttäisi ostaa joku rehu! Kaksi kasvia mulla jo onkin, mutta ne on vielä Saksan-reissun jäljiltä porukoilla hoidossa. Niiden paluuta odotellessa täytynee kuitenkin tyytyä yrtteihin, etten syksyllä hukuta poloisia vanhempiani rehuihin.

(Juonipaljastus: en tosiaan ajatellut olla enää syksyllä Suomenmaalla vaan Saksassa! Hiphurraa! Raportoin asiasta tarkemmin sitten joskus.)

Kuva Kekkilältä

Jos olisin viherpeukalo, hankkisin tuollaisen Vihervalon ja hifistelisin menemään. Surullinen tosiasia kuitenkin on, etten ole kaikista asiantuntevin huoltaja, vaan sellainen hössöttävä vanhempi, joka milloin nirhaa kasvit liialla huolenpidolla, milloin unohtaa ne nurkkaan virumaan henkitoreissaan. Oikeastaan ihmettelen vain, kuinka vähän kasveja olen saanut näillä taidoilla hengiltä. Ihan ensiksi voisin siis keskittyä pitämään kasvit hengissä ja hyvinvoivina ja sitten vasta harkita hifistelyä. Akuuttia huonekasvipuutetta taidan helpottaa ostamalla itselleni kukkakimpun ja nipun basilikaa ja jään haaveilemaan kirjovehkoista ja peikonlehdistä.

Leipuri Hiiva asuu Kumputiellä

torstai 14. helmikuuta 2013
 

Sisäinen kotihengettäreni on päässyt vauhtiin. Olin luvannut leipoa jotain keskiviikoksi kouluun Kaffeetreffeille ja inspiroiduin lopulta porkkanakakusta. Samalla uunin lämmityksellä tuli toinen satsi sämpylöitä, ja tänään tekaisin vielä hummuksen leipästen kera nautittavaksi. Kyllä kelpaisi, kunhan välillä joku muu hoitaisi kaiken tiskaamisen.

Porkkanakakun oon tavannut tehdä Patalinnun ohjeen mukaan. Koostumus tuossa on oikein passeli, eikä kuorrutuksen kanssa kitsastella. Kookoshiutaleet jätin omasta versiostani pois, ja ensi kerralla harkitsen fariinisokeria ja hitusen enemmän mausteita, josko kaakusta saisi niin vielä vähän mehevämmän. Noilla mitoilla tulee melkoinen möhkäle syötäväksi, eli koko kaveriporukan värvääminen kakkukesteihin on erityisen suositeltavaa.

Sämpylät tein hiivaleipäjauhopussin ohjetta soveltaen, heitin sekaan ainakin kaurahiutaleita, spelttijauhoja ja raejuustoa. Tuli muuten hyviä! Isä on tehnyt aina parhaat pullat ja sämpylät, enkä moneen vuoteen ole itse viitsinyt edes kokeilla hiivataikinaa - ei siitä kumminkaan yhtä hyvää saa. Kannatti kuitenkin ryhdistäytyä; jos ei nuo nyt aivan yhtä täydellisiä ole, niin ehkä muutaman vuosikymmenen kuluttua lähes samoissa sfääreissä sentään.

Hummuksen kanssa kävi vähän niin kuin sushin. Ekalla kerralla en tykännyt yhtään, nyt olisin voinut syödä puolet koko satsista kerralla. Nykykodin Ruutukokin perusohjetta (muistuttaa vaikkapa tätä Hesarin settiä paprikajauheen kera) tuunasin lisäämällä joukkoon seesaminsiemeniä ja kuminaa. Toimii.

Siivoamisesta

tiistai 12. helmikuuta 2013

Pari päivää sitten kämpässäni sattui pieni ydinräjähdys. Onneksi kaveri toi tsempiksi siivouskortin! Se päätyi heti jääkaapin oveen motivoimaan, ja johan näyttää asuntokin taas ihmisasumukselta. Kiitokset kuomaseni!

Meillä kotona on aina pidetty paikat siistinä - siis ne yleisessä käytössä olleet huoneet, jälkikasvun sopet  ovat kokeneet milloin minkäkin Fukushiman ja Katrinan. Itse olen perinteisesti ollut melko laiska siivoamaan, ja etenkin kiireisten viikkojen varrella ja muulloinkin työpöytä hukkuu nopeasti papereihin ja nojatuoli katoaa vaatevuoren alle. Kuitenkin jotain elämänohjetta on ilmeisesti tarttunut mukaan, koska sekasotku ahdistaa nykyään heti. Usein päädynkin aloittamaan kouluhommat siivoamalla, ja vain osittain niitä vältelläkseni. Keskittyminen paranee usein kertaheitolla, kun saa suurimmat rojukasat siistittyä, ja toisaalta yllätysvieraatkin on mukavampi ottaa vastaan, kun vartin varoitusajalla kodista saa jotenkuten edustuskelpoisen.  

Muutama vuosi tai vuosikymmen saattaa kuitenkin vielä vierähtää, kunnes oma kotini pääsee samalle kurinalaisen järjestyksen tasolle kuin porukoilla: siivoaminen on siellä tehty niin vaivattomaksi, että siivouspäivänä ehtii mukavasti pyyhkiä ovet ja katonkin. Kyllä, katon.

Kätevät emännät keittiössä

perjantai 8. helmikuuta 2013


Huomenna on luvassa akateemisia urheilusuorituksia ulkoilmassa reippaillen. Eväitähän siinä hommassa tarvii, ja niinpä pyöräytettiin kaverin kanssa Kätevinä Emäntinä pullat ja sämpylät. Aikamoisia muotovalioita tulikin, ja ihmetyttämään jäi vain, miksi ihmeessä pullaa ei tule leivottua useamminkin? Siksi että ne kaikki söisi samantien itse.  En nimittäin ihan heti keksi mitään yhtä terapeuttista puuhaa. 

Keskiviikkokooma

keskiviikko 6. helmikuuta 2013
Viikon ensimmäinen välikuolema tuli kylään. Kämppä on vähän räjähtänyt, pieni tiskivuoro odottaisi keittiössä, ja jos oikein tylsää olisi, ei koulujutut myöskään kesken lopu. Kotiin tullessa iski kuitenkin sellainen kooma että moro vaan.



Onneksi hätä ei ole tämännäköinen! Sängyn kun saa pedattua, voi ummistaa silmänsä kaikilta muilta sotkuilta, kahvia keitetään isoimman saavillisen verran, mitä keittiöstä löytyy, ja sitten vain ollaan. Tällä kertaa kirsikkana kakun päällä pakastimesta löytyi  mättöviikonlopun jäljiltä vaniljajäätelöä ja siihen vielä kinuskikastikettakin päälle! Jos ei näillä ohjeilla elämä voita, niin ei sitten millään!

Luettavaakin ois tarjolla. Kuvamateriaalia hankkiessa tulikin taas mieleen, miksi kaikki elokuvapainokset kirjoista on susirumia? Niin kuin nyt tuo Russendiskokin. Jos kirjasta on varaa tehdä leffa, niin voisiko palkata myös graafikon eikä kuvittaa kantta mainosjulisteella? Ei ilmeisesti.



Ps. Kaikkiin hömpötyksiin sitä muuten tuleekin lähdettyä. Voi Instagram minkä teit.

Marimekkoa näyttöön

lauantai 2. helmikuuta 2013

Kas helmikuu, sehän voi tarkoittaa vain yhtä asiaa! Nimittäin uutta tietokoneen taustakuvaa à la Marimekko!



Sisko mainitsi joskus Marimekon kuukausittain vaihtuvista kalenteritaustakuvista, ja koukkuunhan näihin jää. Ihan parasta, että rakkaalla koneellani on myös esteettinen näyttö ja vieläpä joka kuukausi hemmotellaan uudella! Mun täytynee kuitenkin tunnustaa, että tammikuun kuva oli vielä somempi kuin tää Maija Louekarin Tilkkutäkki. Kukapa ei napaketusta tykkäisi?



kuvat Marimekko Blogista