Top Social

Image Slider

Voisiko vihaisilla tirpoilla heittää jo vesilintua?

tiistai 21. toukokuuta 2013

Kysyisin, muistatteko Marimekon Unikko-buumia, ellei se olisi turhaa. Kuka voisikaan unohtaa tuon kulta-ajan, kun Unikko koristi kaikkea aina verhoista autoihin, telkkareihin ja kävelysauvoihin. Olin noihin aikoihin vasta muksu, mutta perinteinen punainen Unikko-kuosi herättää vieläkin puistatuksia.

Siihen nähden on turha kai sanoakaan, mitä mieltä olen Rovion vihaisten lintujen invaasiosta joka elämänalueelle. Joo okei, ymmärrän että lapsiin brändi varmasti tehoaa, ja minun puolestani vaikka kaikki tarra-arkit ja kuvakirjat voivat olla silkkaa tirppaa (paitsi sitten kun saan omia kersoja). Sen sijaan joka ikisen koskaan keksityn tuotteen tapetointi niillä antaa lähinnä halvan ja mauttoman vaikutelman. Saan allergisen reaktion joka kerta, kun näen Angry Birdsejä purkkapussin kyljessä, vartalovoiteessa tai Rapalan vieheessä, mutta nyt kyllä ylittyi kaikki rajat niin että paukkui. Angry Birds ja Arabia?! Se ihana Arabia, jonka tuotantolinjoilta on peräisin suomalaisen muotoilun helmet kuten Paratiisi ja KoKo?! Menetin uskoni ihmiskuntaan.

Kuva Arabialta, vaikka eipä tuosta mitään kuvamateriaalia tekisikään mieli jakaa. :(

Kesäkolttua odotellessa

sunnuntai 19. toukokuuta 2013
Mainitsinkin pari viikkoa sitten sivulauseessa tai siis rinnasteisessa päälauseessa epäonnisesta juhlamekon metsästysoperaatiosta. Haaveissa oli ajaton kolttu, jota pitäisi ilomielin vuosikaudet; joku juju siinä saisi olla, eikä suomalaisuus tai design olisi mitenkään epämieluisa lisä. Kierros Helsingin keskustan vaatekaupoissa herättikin sitten todellisuuteen. Kaikki, KAIKKI mekot olivat vääränmallisia, tylsiä tai rumia, monet vieläpä kaikkea kolmea yhtä aikaa. Vielä kun olen viime vuosina ollut muutenkin huono mekkojen käyttäjä (ne ovat niin kauhean naisellisia), olin jo kyynelten partaalla ja uhosin kesän morsiolle ilmestyväni häihin farkuissa.

Eilen mieleen juolahti piipahtaa töiden jälkeen kaikkien geneeristen juhlapukukauppojen sijaan Seelessä. Kyseessä on vissiin aika uusi vaatekauppa, joka hehkuttaa myyvänsä ekologisia, eettisiä ja esteettisiä vaatteita, muun muassa Globe Hopelta, Tauolta, Mirka Pukineelta ja Nurmelta. Ei mikään hippikauppa vaan slow fashionia ja suomalaisiakin pienyrityksiä! Iskin silmäni yhteen Tauon mekkoon, joka istui melkein mutta ei sitten kuitenkaan aivan. Vaan eipä ollut hätä sen näköinen, avulias myyjä kertoi heti mahdollisuudesta tilata mekko myös omien mittojen mukaan, eikä lisämaksu päätä huimannut. Kesä-heinäkuussa mulla pitäisi siis olla mittatilauksena tehty juhlamekko, huhhelihuu!


Pyysin lopuksi myyjältä vielä luvan muutamaan kuvaan blogia varten. Myyjä innostui kovasti ja kyseli blogin osoitettakin. Vähän nolona yritin täsmentää, ettei kyseessä mikään mainittava tapaus ollut. :)

Lyömisestä ja potkimisesta

maanantai 13. toukokuuta 2013
Olen löytänyt itsestäni pienen penkkiurheilijan. Hyvin ujo ja vaatimaton se kyllä on, mutta todistettavasti olemassa. Yhden Suomen jääkiekkomatsin kävin nimittäin täysin vapaaehtoisesti ulkona katsomassa, ja vieläpä harmittelin muina pelipäivinä, kun ei kisakatsomoa tipahtanut suoraan syliin. Mitähän tästä villityksestä kuuluisi ajatella?


Toisenlaista kisakatsomoa oli eilen tarjolla Vantaalla. Kuten jo hehkutinkin, olin eilen Cage 22 -vapaaottelutapahtumassa todistamassa, kuinka treenatut miehet hakkasivat, potkivat ja kuristivat toisiaan suljetussa häkissä. Mielessä käväisi leipää ja sirkushuveja Rooman tapaan, mutta oikeasti oli niin mielenkiintoista puuhaa, että olen vieläkin täpinöissäni! Mukava yllätys oli se, että vaikken vapaaottelua ole koskaan seurannut enkä kisaamisesta mitään ymmärrä, on silmä kehittynyt kamppailulajeissa jo sen verran, että matseja katsoessa pysyn sentään vaivatta kärryillä. Pari lukkoakin tunnistin!

Täytyy myös tunnustaa, että kuvani vapaaottelusta on kokenut melkoisen muodonmuutoksen. Potkunyrkkeillessäkin vapari tuntui niin kovin brutaalilta ja sitä harrastavat jollain tavalla epäilyttäviltä tyypeiltä. Krav magan aloitettuani se on alkanutkin yllättäen tuntua varteenotettavalta lajivaihtoehdolta. Pystyottelua ja painia, ah mikä yhdistelmä! Mutta niitä en kyllä vieläkään tajua, jotka ottavat vapaaehtoisesti turpiin kehässä, olkoonkin kuinka kiinnostavaa katsottavaa tahansa. Ja niitä kehätyttöjä, niitä en tajua senkään vertaa.

Marcus Vänttinen ja Boubacar Balde halailivat lämpimästi.

Kevätpositiivari tässä päivää

perjantai 10. toukokuuta 2013

Kesä pamahti ihan yllättäen joka puolelle, eikä hiirenkorvien, poutapäivien ja parinkymmenen asteen keskellä voi olla kovin möksis. Vielä pari viikkoa sitten piti tsempata mieliala hyväksi, tällä viikolla en ole keksinyt oikein mitään negatiivista tuumattavaa. Edes sadesäästä en saanut mitään pahaa sanottua. Yltiöpositivismi kulminoitui keskiviikkona, kun koko päivän yritin muistella, mitä niin huippujännää oli tapahtunut, että ihan sukat pyöri jaloissa. Mitään erikoista en saanut päähäni, mutta silti tuntui kuin olisin vähintäänkin lotossa voittanut. Voi toukokuu, tiesin ettet petä!

Huomenna junailen taas Helsinkiin. Tällä kertaa vetonaulana toimii niinkin jännittävä spektaakkeli kuin vapaaottelukisat! Kuulemma törkiän kovatasoista settiä, kertoo asiaan vihkiytynyt kaveri; itse en ole penkkiurheilijaa nähnytkään, joten olen scenestä onnellisesti pihalla. Kerta se on ensimmäinen tässäkin tapauksessa ja onneksi katsojakavereiksi lähtee lukkopainija ja potkunyrkkeilijä, jotka voivat hoitaa asiantuntijaosuuden. Joka tapauksessa olen jo etukäteen liekeissä! Siksi voisinkin yrittää nukkumaanmenoa, etten nolosti nukahda kesken jänskimmän matsin.

Kiviä ja juurakoita polulla, jesjes!

maanantai 6. toukokuuta 2013

Avasin kuukausi sitten lenkkeilykauden puolen vuoden kestävyyskunnon rapauttamisen jälkeen. Huh mitä kuraa. Lenkkeily ei ole koskaan kuulunut lempiliikuntalajeihini, ja pari kertaa pitkin katuja risteiltyäni teki mieli heittää lenkkareilla vesilintua ja jäädä kotiin murjottamaan. Sitten viime viikolla loikin ensimmäistä kertaa lähijärven rannan polkuja pitkin, ja hyvänen aika, lenkin jälkeen ei enää kiukuttanutkaan! Tänään kävin iltalenkillä samoilla hoodeilla ja sisäinen lenkkeilijäni havahtui hetkeksi horteestaan. Kivikkoisilla poluilla hölkkääminen vaatii ihan eri tavalla keskittymistä kuin katujen hinkkaaminen, ja järvimaisemaa ihastellessa unohtaa lopunkin tylsyyden. Vielä kun iltakin oli mitä freesein, olisin kotiin tullessa halunnut oikeastaan jäädä vielä nurmikoille kirmaamaan ja heittelemään kuperkeikkoja. Ehkä mustakin kuoriutuu joskus oikea kuntolenkkeilijä?

Toukokuu, paras kuu!

lauantai 4. toukokuuta 2013
Toivottaisin näin alkuun kaikille aivan erinomaista toukokuuta, tuota kuista parhainta! Itselläni kevätfiilis on tänä vuonna ollut pahasti myöhässä, vaikka tässä vuodenajassa kaikki on täydellistä: loma on ihan nurkan takana, vappu on vuoden parhaita juhlia, puut vihertävät ihan kohta ja parhaimmillaan ensimmäiset kesälämpötilatkin kolahtavat tähän aikaan. Tällä kertaa olen kuitenkin rahanahneuksissani heittänyt hyvästit kesälomalle ja koulujuttuja on rästissä ja möh möh. Positiivarina olen yrittänyt tsempata keskittymällä kaikkeen kivaan. Tähän mennessä taktiikka on toiminut aivan mukiinmenevällä menestyksellä:

Ensimmäinen oikea opiskelijavappu on nyt juhlittu! Viime vuonna tähän aikaan olin eksynyt ulkomaille, joten nyt korvasin menetetyn Tampereella ihan vähän kateellisena teekkarikastetta seuraten skumpan ja auringonpaisteen kera. Silkkaa chillausta!

Torstaina leikin porvaria Helsingissä. Juhlamekkoa eivät halunneet mulle myydä, mutta kostoksi kiertelin kalliita sisustuskauppoja, söin Espalla ja kruunasin päivän lasillisella samppanjaa. Pieni luksus arjen keskellä tekee ihmeitä.

Näillä tsemppimeiningeillä uuteen viikkoon!  Lisäpiristykseksi vielä kuvamateriaalia.

Vapun hittijuoma Pimm's

Rakas Manse

Valtaisa korvapuusti Café Esplanadilla
Freesit yo-lakkisovellukset Finnish Design Forumilla