Top Social

Image Slider

Onnesta

maanantai 24. kesäkuuta 2013
Jottei mitään jäisi epäselväksi, julistaudun tässä heti alkuun leuhkaksi. Olen nimittäin viime aikoina ajatellut usein sitä, kuinka hyvin mulla menee.


Tykkään siitä, mitä opiskelen; ala tuntuu ainakin vielä ihan oikealta valinnalta, ja motivaatiota riittää vähemmänkin inspiroivien kurssien suorittamiseen. Töissä en aivan yhtä into piukeena sentään käy, mutta työkaverit on sympaattisia ja raha kelpaa. Teoriassa saattaa kuulemma olla olemassa myös unelmaduuneja koulun ohessakin, mutta suhtaudun moiseen hieman skeptisesti ja keskityn olemaan tyytyväinen omaan työpaikkaani niin kauan, kun tiedän sen olevan väliaikainen.

Meillä on opiskeluporukassa hyvä fiilis, ja alusta asti on tuntunut tosi luontevalta viettää aikaa yhdessä. Vanhoja kavereitakin on matkassa mukana, ja aika ajoin uudet yllättävät tuttavuudet piristävät arkea. Tarvittaessa on aina joku, jonka kanssa jakaa ilot, surut, pitkät bussimatkat ja piknikviini.

Last but not least (kuten jostain syystä lähes kaikki meidän proffat sanoisivat) vapaa-ajan mielekkäästä tekemisestä ei ole puutetta. Viimeisen vuoden aikana olen löytänyt aivan uudella tavalla itseni voittamisen riemun ja liikunnan aiheuttaman endorfiinihumalan. Omien rajojen ylittäminen, oli se sitten ryhdistäytymistä treeneihin raahautumiseksi, käsilläseisomisen opettelua tai vanhojen taitojen hiomista, on niin palkitsevaa, että tekisi mieli hihkua siitä koko maailmalle.

Kaiken valittamisen, stressaamisen ja energiasyöpyn sitten kun _____, niin kaikki on paremmin -ajattelun välissä tällaiset ahaa-elämykset ovat enemmän kuin tervetulleita vieraita. Olen kutsunut niitä käymään useamminkin kylässä. Cosmo tässä laulaa vähän eri aiheesta, mutta you don't know how much I love this ei kai voi mennä paljon pieleen. Tärkeintähän on, että sen tietää itse. 

Toivottavasti teilläkin pyyhkii paremmin kuin hyvin!

Raha ei tee onnelliseksi vaan siitä eroon pääseminen

keskiviikko 19. kesäkuuta 2013

Kesäinen vieras ostosmania on piipahtanut kylään. Viikot kuluvat kokopäiväisesti töissä, mistä on helppo päätellä - väärin - että kyllähän mä nyt voin tän ostaa. Ja tän. Ja vielä tonkin. Mutta joskus täytyy pitää vähän lomaa kitkuttelustakin, ja sentään yritän pitäytyä vain sellaisessa, mitä oikeasti tarvitsen. Novitan tuubi-lankaa tarvitsin ehdottomasti sen jälkeen, kun olin kokeillut korin virkkaamista. Kolminkertainen hurraahuuto ensinnäkin elonmerkkejä osoittavalle käsityöinspiraatiolle ja toiseksi sille, että minä virkkaan! Minä, joka en ala-asteella erottanut silmukkaa, mihin koukun tökätä! Kengät tarvitsin ihan oikeasti oikeasti. Mansikoita - kamoon, kuka ei tarvitsisi mansikoita? Portviini sen sijaan ei kuulu kuvakollaasiin uutena hankintana vaan uutena korkkauksena. Ostin sen pääsiäisenä Saksan-visiitiltä mutta rohkenin avata sen vasta nyt. Ensimmäisen tujauksen jälkeen tiesin, että tästä lähtien elämäni on vajavaista, ellei kaapissani ole aina yksi pieni portviini pahan päivän varalle. Tuleva hankinta siis.

Minkäs teet, hedonismi ja kesä vain kuuluvat yhteen.

Tekokesäloma

keskiviikko 12. kesäkuuta 2013

Mulla on parveke! Ja kesävarpaat!

Voi sitä ihanaa tunnetta, kun on kovalla työllä puurtanut kaikki hommat valmiiksi ja voi hyvällä omallatunnolla kirmata kesälaitumille. Itse olen tosin kirmaillut viime viikot lomatunnelmissa ilman ensin mainittua. Pyh joku kirjallisuusessee, mieluummin istun puistossa ja syön jätskiä, fiksun ihmisen ratkaisu. Oikeasti olin saattanut asettaa tavoitteeksi saada koulujutut ennen kesäkuuta valmiiksi. Nyt deadline on juhannus ja sen jälkeen varmaan heinäkuu. Välttely alkaa olla jo aika haastavaa, joten olen ottanut käyttöön astetta järemmät aseet: ykkösenä tietysti Ylpeys ja ennakkoluulo ties kuinka monennetta kertaa ja toisena treeneissä ravaaminen aina, kun töiltä ehtii.

Lomafiilisten ohessa olen kaivanut keittiöinnostukseni rippeet jostain pohjamudista, minne ne olivat kuukausia sitten hautautuneet. Töissä käymisen iloja, kun ei voi mennä aina vaan koululle syömään. Tänään koin tähänastisen huipun ja leivoin! Banaanikakku ainakin vaikuttaa ulkomuotonsa puolesta kelpo yksilöltä, mutten oikein tiedä, miten suhtautua noihin toisiin luomuksiin. Ne näyttävät ja maistuvat teeleiviltä, mutta kyllä lähtötilanne oli ihan perinteinen sämpylätaikina. En ymmärrä, mitä tapahtui.