Top Social

Image Slider

Kesäkirjavinkki

keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

Minullapa olisi kuuma kirjavihje saksaa opiskeleville ystäville ja siinä sivussa kaikille muillekin. Olematon lukuintoni elpyi taas kesäksi, ja kirjastokorttia on viilattu Agatha Christien, Jane Austenin ja hömppäromantiikan kunniaksi oikein urakalla. Hömppäromantiikkaosiosta löytyi yllä hehkuttamani vinkkikin, nimittäin Daniel Glattauerin Kun pohjoistuuli puhaltaa. Harmikseni tajusin vasta puolessavälissä alkuperäisnimen kuuluvan niinkin jalosti kuin Gut gegen Nordwind, aidolla itävaltalaisaksentilla. Siinä vaiheessa olin jo aivan liian koukussa keskeyttääkseni lukemisen niin kauaksi aikaa, että olisin saanut alkuperäiskielisen version käsiini. Saksakamuni, älkää tehkö samaa virhettä!

Pelkistä sähköpostiviesteistä koostuva romaani tuntuu keskivertohömppää aidommalta ja intiimimmältä. Kirjan jatko-osa, Joka seitsemäs aalto, oli pakko käydä heti seuraavana päivänä hakemassa kirjastosta kaupungin toiselta puolelta, eikä se ollut yhtään huonompi. Jos siis kevyt mutta uskottava kesälukeminen kiinnostaa, tarttukee näihin kahteen (mieluiten tietty saksaksi)!

Putiikeilla

perjantai 12. heinäkuuta 2013

Välillä teen Tampereella itsestäänselviä löytöjä niin jälkijunassa, etten oikein tiedä, itkeäkö vaiko nauraa. Esimerkiksi Kehräsaaren olemassaolo avautui minulle viime viikolla. Niin, onhan sinne Keskustorilta ainakin 200 metriä. Tällä kertaa ei kuitenkaan tarvinnut edes harkita kyynelten tirauttamista, ellei sitten riemusta korkeintaan. Sympaattisten design- ja tuunauskauppojen joukosta löytyi nimittäin helmi, Pikku Putiikit. Pienessä design- ja käsityöliikkeessä myydään muun muassa Uhana DesigninOnnian ja Moumou designin tuotteita, ja varoituksen sanana kerron, että itsehillintähän siellä on koetuksella. Sorruin korvakoruihin (no täytyyhän sitä kesän hääbileissä olla kolttuun sopivat helytkin) ja kännykkäpussiin (mielessäni ei toki ollut käynyt suojata puhelimen näyttöä naarmuilta ennen kuin näin kyseisen pussin, mutta vannon nyt parantavani tapani. Pöllö varjelkoon kännykkää ennennäkemättömällä antaumuksella).

Kotiseutumatkailu selkeästi kannattaisi useamminkin. Yleensä tällaisissa putiikeissa tulee hipelöityä sympaattisia esineitä vain muissa kaupungeissa lomatunnelmissa. Niinpä nytkin unohtui työt ja kotihommat, ihan kuin vieraassa paikassa olisi ollut. Pikainen kaupunkiloma ilman junalippuja, tsek.

Tervetuloa meille!

torstai 11. heinäkuuta 2013
Minulla on kuulkaas vapaapäivä nyt! Pohdin päivän strategiaa aamulla sängynpohjalla ja päädyin Teen just mitä huvittaa -konseptiin. Siksipä nousin reteesti puolen päivän aikoihin ja join aamukahvia tunnin. Aikataulut, menkää tänään muualle. Konsepti selkeästi toimii, sillä siinä missä kaikkeen siivoamiseen, ruoanlaittoon tai pyykinpesuun liittyvät elämänhallintakysymykset eivät viime viikkoina ole olleet kiinnostuslistan kärjessä tai edes puolessavälissä, en tällä kertaa keksinyt kerrassaan mitään parempaa tapaa viettää vapaapäivää. 

Tartuin myös kameraan (siis kännykkään) ja ikuistin parhaan kykyni mukaan asuntoa tässä harvinaisessa siisteyden tilassa, kun nyt kerran aloin jo valmistautua henkisesti muuttopuuhiin. Kutsun teidätkin näihin jäähyväistunnelmiin, tervetuloa!




Ps. Ihailen suunnattomasti sisustusbloggaajia, joiden kuvat ovat ensinnäkin kauniita ja informatiivisia ja välittävät siihen päälle vielä tunnelmia. Vielä enemmän arvostan heidän valokuvaustaitojaan katsoessani näitä omia räpsyjä...

Matto ja hermoheikkous

sunnuntai 7. heinäkuuta 2013

Lainasin vuosi sitten lapsuudenkodin vintillä pölyttymässä olleen maton kavereiden kimppakämppää sulostuttamaan. Nyt se päätyi takaisin minun näppeihini, viskasin kylppärin oven eteen. Kotoisuusaste nousi heti viidelläkymmenellä prosentilla, ja olen sittemmin ihastellut menemään, kuinka pirteä ja kiva ja ihana se siinä onkaan. Teki samantien mieli hankkia uusi matto huoneen keskellekin. Ei ole räsymaton voittanutta.

Ihastelun jälkeen tirautinkin sitten melkein pienet itkut tajutessani, että uusista matoista viis, sillä parin kuukauden päästä pitää jo raivata asunto tyhjäksi. Jos muuttaminen on normaalistikin vähän haikeaa, mitä se sitten on, kun tavarat eivät siirry uuteen kotiin vaan varastoon vuodeksi pölyttymään? Pieni herkkyys ja paniikki iski muutenkin: vaihto on kahden kuukauden päästä jo käsillä, enkä tiedä vielä mistään mitään (Terveisiä vaan Saksan päähän erikoisen myöhäisistä deadlineistä). Jotain pitäisi kai täälläkin valmistella, mutku...

Onneksi kaiken hermoilemisen keskellä lohduttaa pöllösukat, jotka sain kiitokseksi maton lainasta. Tukeudun niihin.