Top Social

Image Slider

Top kolmosia

maanantai 28. huhtikuuta 2014
Sain Oililta aikoja sitten top 5 -haasteen, ja sain jotenkin vasta nyt ryhdyttyä tuumasta toimeen. Listaaminen olikin yllättävän vaikeaa, joten menin sieltä, mistä aita on matalin, ja helpotin tätä top kolmoseksi. Koti ei mulle tokikaan ole täällä steriilissä opiskelija-asuntolassa, vaan yksiöni Tampereella. Vastauksia pohtiessa iskikin akuutti ikävä omaan rauhaan astioideni keskelle. Puolet kuvistakin on peräisin kesältä ajalta ennen älyllistä kameraa ja nykyistäkään kuvausnäkemystä,  mutta menköön nostalgian piikkiin.

PARASTA KODISSANI

Se on yksiö! Kahdeksan hengen yhteisasuminen on täällä sujunut vallan mainiosti, mutta haaveilen silti ajasta, kun epäsosiaalisina päivinä ei tarvitse vältellä ihmiskontakteja keittiössä ja kaikki tavarat ja sotkut ovat omiani. Ylipäätään vasta muiden kansalaisuuksien kanssa mulle on käynyt ilmi, kuinka harvinaista on, että tässä vaiheessa opiskelijat asuvat jo jokseenkin älyllisissä asunnoissa.

Huonekalut. Useimmat ovat lapsuudenkodista tai mummolasta, pari on pelastettu roskalavakohtalolta. Rahansäästö on toki plussaa, mutta  parasta on, että mööbelit ovat muistuttamassa kersa-ajoista, suvusta tai sattumanvaraisesta rappukäytäväkohtaamisesta. Onneksi meillä taitaa suvussa kulkea hyvä maku, sillä kaikki saadut huonekalut miellyttävät kovasti silmää.

Tila. Neliöitä löytyy yhdelle hengelle ihan mukavasti ja ne on lähestulkoon fiksusti käytetty. Siivouspäivinä mielenrauha säilyy, kun joka nurkka ei ole täynnä tavaraa, ja kämpässä mahtuu vaikka harjoittelemaan ukemia, jos yllättävä inspiraatio koittaa.


KOSMETIIKKA

Olen sanalla sanoen laiska kaiken kosmetiikan suhteen, ja ilman siskon ja tädin erinomaisia lahjoituksia eläisin varmaan pelkällä ripsarilla ja kosteusvoiteella. Pitkän pähkäilyn jälkeen sain kuitenkin muutaman luottotuotteen puristettua kasaan.

Essien kynsilakat. Paras ja kestävin lopputulos, johon olen koskaan törmännyt. Näitä hamstraisin mielelläni kymmenittäin, varsinkin kun herkullisia värejäkin löytyy pilvin pimein.

Max Factorin False Lash Effect Mascara. Perusversio mustana kiitos. Sopii vielä opiskelijabudjettiin, levittyy hyvin ja sekä pidentää että tuuhentaa tynkäripsiäni. Olen pari kertaa kokeillut muitakin ripsivärejä mutta palaan aina tähän.

Bepanthen. Lähinnä kuivan kauden huulirasvana, pelastaa myös nirhamat ja ihottumat. Tuubini hukkui jonnekin pari viikkoa sitten, ja vasta nyt huomaan, kuinka kipeästi sitä kaipaan.


PARHAAT RUOKANI

Paahdetut kasvikset. Heitän mielikuvituksen puutteessa usein erinäisiä kasviksia ja juureksia uuniin oliiviöljyn, suolan, pippurin ja ehdottomasti rosmariinin kanssa ja syön salaatissa, kuskusissa tai lisukkeena sellaisenaan. Vaivaton kuin mikä ja maistuu aina taivaalliselta.

Kasvislasagne. Löysin joskus sattumalta Rajamäen viinietikan sivuilta munakoiso-kesäkurpitsalasagnen ohjeen, jossa valkoinen kastike korvataan mozzarellalla. Helppo ja maistuu aivan erinomaisen hyvältä, joten ihmekös tuo, että siitä kehittyi samantien luottoresepti.

Tiikerikakku. Bravuurini jo kouluajoista lähtien. Olen aina tykännyt kuivakakuista, ja tiikerikakussa erityisesti on retroa mummola-vibaa. Pomminvarma kahvipöytäherkku.


ARKEANI ILAHDUTTAVAT

Arjen estetiikka. Kauniit ja käytännölliset astiat, toimiva ja mielenkiintoinen arkkitehtuuri, älylliset tilaratkaisut. En halua ympäröidä itseäni asioilla, jotka eivät miellytä silmääni. Materialisti mikä materialisti, mutta täällä eniten ikävöimiäni asioita on ehdottomasti rakkaat astiani Tampereella.

Aamiainen. Päivän paras hetki, josta saatan haaveilla jo edellisenä iltana. Elämän suola on hitaat aamupalat, jolloin leivän lisäksi on tarjolla jotain ekstraa ja kahvia voi hörppiä rauhassa vartista aina pariin tuntiin. Aamiaisten aatelia on tietysti brunssi hyvässä seurassa.

Kahvi. Sumpin hifistelymahdollisuudet valkenivat minulle vasta tämän vuoden puolella. Kaikki lähti siitä kun ostin presson, mutta mopo karkasi lopullisesti käsistä käytyäni berliiniläisessä prokahvilassa. Halleluja, kahvi voi siis olla todella niin hyvää, ettei siihen edes halua laittaa maitoa! Papujen jauhaminen kuuluu nykyään aamurutiineihin siinä missä leivän voiteleminen.



LEMPIESINEENI

Vinssu. Masentunut pehmokoira on minuakin vanhempi ja ollut halattavani kauemmin kuin jaksan muistaa. Saksaan en vanhusta ottanut, mutta kotiin palatessa se ansaitsee vakiopaikkansa sängyn päällä.

Artek A330S. Maailman kaunein valaisin teki melkoisen loven kukkaroon, mutta hetkeäkään en ole katunut. Kotiin oli aina mukava tulla, kun kyseinen kaunistus odotti eteisessä.

Tietokone. Läppäriltä löytyy puoli elämää: kuvat arjesta ja juhlasta, kaukaisemmat kaverit Skypen toisesta päästä, koulumateriaalit, herkullisimmat reseptit ja yksi uudehko harrastus, bloggaaminen. Ilman konetta tuntuu kuin raaja puuttuisi.


En haasta ketään, mutta tarttukoon listaan ken haluaa! Hauska näitä oli pohtia.


Kuva Artekin lampusta on peräisin täältä.  

***
My top 3 of various categories.

Yes sir, ich kann boogie!

lauantai 26. huhtikuuta 2014

Uhosin viime lukukauden puolella, että varokaa vaan saksalaiset, kyllä minä vielä teistä kavereita saan! Sitä luulisi edesauttavan kyseisiin veikkoihin tutustuminen ja ylipäätään saksan puhuminen. Ja kuinkas sitten kävikään? Toinen lukukausi on alkanut, ja olen jo useampaan otteeseen havahtunut olevani seurueen ainoa ei englantia äinkielenään puhuva, parhaimmillaan suhteessa 1:8. Tällä menolla puhun kohta saksaakin brittiaksentilla.

Tämä päivä sentään valoi toivoa paatuneimpaankin kieliangstaajaan. Menin ja hankin itselleni muutaman tandem-parin, joista ensimmäisen tapasin tänään. Juttu luisti hyvin, ja kerrankin joku korjasi myös niitä vääriä sanavalintoja ja vääriä prepositioita, joita kuvittelen mukamas oikeiksikin. Illalla päädyin myös sattumalta uuden kämppiksen ruokittavaksi, ja siinä vierähti toiset pari tuntia saksaksi, eikä tunnu missään.

Ei tässä saksan määrässä sinällään mitään uutta ole, kaikesta englannista huolimatta olen aina kotona, koulussa ja muiden kuin brittikaverien kanssa sitä puhunut. Välillä on kuitenkin ihan mukava älytä, ettei sujuvalla, jollei nyt virheettömällä saksalla kommunikoiminen mikään itsestäänselvyyskään ole, ja että kyllä puolessa vuodessa on melkoista edistystä tapahtunut. Ryhmäkeskustelut natiivien kanssa on vielä aikamoista hepreaa, mutta enpä niitä ole juuri treenannutkaan. Sen sijaan yhytin itseni tässä eräänä yönä kaljakeskustelemasta yhden saksalaisen kanssa muun muassa geopolitiikasta, Molotov-Ribbentrop-sopimuksesta, konstruktiokieliopista ja Goethesta. No okei, Goethen kohdalla olin kyllä kuuntelevana osapuolena, nimim. käytin kirjallisuuskurssit Tampereella villasukkien neulomiseen. Voin sentään rehvastella, että vuosi sitten ei moinen olisi tullut kuuloonkaan.

Saksalaisten kommunikointia parhaimmillaan: Mein Nachbar stinkt - Gar nicht wahr!! - Doch!

I realised today that my german isn't that bad after all even though I find myself surrounded by Brits ever so often nowadays. It helps to have nice tandem partners and native flatmates who cook for you while you practice your german, or then of course you can go hardcore and discuss geopolitics, grammatic theories and Goethe with an unknown German you've randomly just met.

Reissussa: Praha ilman Tsekkiä

torstai 24. huhtikuuta 2014

Loman viimeinen matkaraportti on nyt käsillä. Krakovasta siirryttiin nähkääs reissun päätepisteeseen Prahaan vielä kolmeksi päiväksi. Köyhinä opiskelijoina päädyimme tietenkin katu-uskottavaan yöjunavaihtoehtoon ilman makuuvaunupaikkoja. Aamu Prahassa koitti asiaan kuuluvasti kiukkuisena, koomaväsyneenä ja kipeillä niskoilla, mutta tulipahan tehtyä.

Reissuväsy alkoi jo hieman painaa, ja ensimmäisenä päivänä ei jaksettu innostua koko kaupungista yhtään. Onneksi fiilis parani iltaa kohden kakkupaloilla ja cocktaileilla, ja sittemmin loppureissu sujui taas hyvillä mielin. Motoksi muodostui aika pian "En kestä." Ei kestetty, kuinka kaunista Prahassa oli. Loogisena jatkumona siellä oli myös niin paljon turisteja, ettei me todellakaan kestetty (eikä huhtikuu ole vielä edes sesonkiaikaa). Löydettiin eräänä iltana myös niin hipsteri baari, ettei sitä meinannut kestää edes Berliinin hemmottelema Jenni. Samaisessa paikassa sain Elämäni Parhaan Drinkin, josta en ole vieläkään päässyt yli - hyvässä mielessä siis.


Jotenkin eksyttiin aina päivisin vanhaankaupunkiin, vaikka ei olisi ollut tarkoituskaan, mutta illat vietettiin tiiviisti katu-uskottavasti itäisemmissä kaupunginosissa, josta löydettiin kaikki parhaat kapakatkin, yhtä vanhankaupungin errrinomaista kahvilaa lukuun ottamatta. Olen jo pitkään haaveillut portviinilaseista, joita käytiin metsästämässä eräässä vanhan tavaran liikkeessä, jossa myyjä kertoi laseista kaiken mahdollisen ja jonne melkein hävittiin itsekin kaiken rihkaman joukkoon. Harmiteltiin taas, ettei reissatessa viitsi oikein ostaa mitään, ja lasitkin jäi lopulta kauppaan, vaikka oikeastaan sieltä olisi voinut ostaa kokonaisen matkabudjetin edestä vaikka mitä. Kosto-ostettiin sentään kevään ensimmäiset mansikat - kirjaimellisesti näön vuoksi, kuten myöhemmin kävi ilmi, koska ne maistuivat lähinnä talvitomaateilta. Ei se mitään, pääasia että meistä on kateuskuvia syömässä mansikoita huhtikuussa.

Praha itsessään jätti vähän samat fiilikset kuin Krakova, joskin potenssiin kolmekymmentä. Kyllästyttiin ensinnäkin toistaan kauniimpiin pytenkeihin, kirkkoihin ja katuihin ennätysajassa, ja toisekseen joka puolella vellova kameralauma alkoi ottaa aika nopeasti päähän ei sillä että oltaisiin omien Olympuksiemme kanssa erotuttu mitenkään joukosta. Onneksi oli niitä muitakin kaupunginosia ja paikkoja, jonne päästiin hengähtämään, mutta taas oltaisiin kaivattu paikallista opasta kierrättämään meitä siellä, missä paikalliset viettävät aikansa. Pakko myöntää, että petyin Prahaan aikamoisesti. Olin jo vuosia haaveillut pääseväni sinne, mutta se tuntui älyttömältä turistikuplalta, eikä meille oikeastaan missään vaiheessa tullut tunnetta, että nytpä ollaan Tsekissä.


Vaan ei siinä mitään, tulipahan käytyä. Koko puolentoista viikon reissu itsessään oli aivan huikea. Puolet ajasta vietettiin kyllä kahviloissa, mutta tuli siinä sivussa muutakin nähtyä. En ollut aiemmin käynyt päivävisiittejä enempää Itä-Euroopan puolella, ja kaiken kaikkiaan jäi suuri mielenkiinto tutustua muihinkin saman ilmansuunnan mestoihin. Oli niissä kuitenkin jotain erilaista ja uutta verrattuna kokemiini Länsi-Euroopan maihin. Tsekillekin antaisin kernaasti toisen mahdollisuuden! Komeista tsekkiläismiehistä puhumattakaan, herranpieksut sentään.

Suuret kiitokset Jennille parhaasta matkaseurasta ja niistä lukuisista kuvista, joita näissä raporteissa vilahtelee! Erityismaininta myös Lumiaan ladatuille kartoille, joita ilman oltaisiin oltu hukassa mahdollisesti jo Poznanista lähtien.


Prague was our last stop. We had our moments there: the city is really beautiful, I discovered the best cocktail in the best bar of all times and we had the first strawberries of the year. In general we we're disappointed though. The city felt like a huge tourist bubble with hardly any locals.

All in all the trip was a success though, I enjoyed all of it. Thanks to Jenni for the awesome company, all the photos and the downloaded maps in her Lumia - I wonder where we would be without them, literally.

Männä viikko kuvina

maanantai 21. huhtikuuta 2014

Toivottelenpa heti alkuun erinomaista pääsiäistä joka iikalle! Ruudun tällä puolella pyhiä on juhlistettu lähinnä nauttimalla paikallista mämmin makuista alkoholitonta mallasjuomaa (kuuma vinkki kaikille Saksaan eksyneille suomalaisille: Kraft Malzilla tai vastaavalla saa kirvoitettua muista ulkomaalaisista asiankuuluvan hämmentyneet ilmeet), joten teemaan sopivaa kuvamateriaalia ei kamerasta löytynyt. Sen sijaan voin esitellä teille Instagram-kuvina viikkoani, joka on ollut kutakuinkin juuri niin kiireinen kuin etukäteen povasin.

Ensimmäisenä on tietty mainittava, että täällä on viherkasvuston mielestä kesäkuu. Aurinkokin on vilahdellut siihen malliin, että olen muodin edelläkävijänä aloitellut silmä- ja aurinkolasikombolla originellia pesukarhurusketusrajaa. Siskoa olen ehtinyt käydä jo kolmeen otteeseen viihdyttämässä, ja ohjelmassa on ollut poikkeuksetta köökissä hääräämistä. Ollaan harjoiteltu macaronsien tekoa ja paremmalla onnella saatu aikaan myös pannaria ja mansikka-oliivipiirasta. Sisko myös sysäsi erään visiitin päätteeksi hoivaani rehun, joka saattaa olla lipstikka tai sitten ei. Se matkusti seuranani junassa Mainziin ja päätyi irkkubaarin pubivisan kautta ex tempore -baarikierrokselle - ja lopulta toki kotiin asti. Kavereita on onneksi ehditty nähdä muutenkin kuin rötväysreissuilla, ja tänään kävin muutaman kanssa hifistelykahvilla. Tilasin kylmän cold brew -kahvin, jonka sain eteeni valtavalla jääkuutiolla höystettynä. Ei meinattu päästä yli sen saati tavallisemman sumpin tarjoamasta makuelämyksestä. 

Muun muassa näin meillä männä viikolla. Ohjelmaan on mahtunut kaikkea muutakin; teatteria, kaverin synttärikokkailuja, letkeää joenvarsi-istuskelua ja ties mitä muuta. Onneksi ensi viikolla pääsee koulun penkille vetämään taas hieman henkeä.

***
My week in Instagram. April feels like summer here, I've spent half of the week cooking with my sister, took a plant (high chances it's lovage or then not) to an accidental pub crawl and enjoyed a cup of cold brew coffee with friends, just to mention a few. It's been a busy week.

Reissussa: Krakova

keskiviikko 16. huhtikuuta 2014

Krakovassa oli melkein kesä, raikas ilma ja vaihtoehtoiseksi kehuttu juutalaiskortteli Kazimierz. Joskin nää alternative-nimitykset hämmentää. Eikö ne ole jo silkkaa valtavirtaa, vai eikö kaikki olekaan yhtä hip kuin me? Kaikki olivat kehuneet kaupunkia ehdottomaksi matkakohteeksi, jos Puolassa sattuu piipahtamaan, ja onhan se nätti kuin mikä. Me kuitenkin kyllästyttiin geneerisen keskieurooppalaisen näköiseen vanhaankaupunkiin alta aikayksikön ja suunnattiin samantien Kazimierzin kahviloihin ja putiikeihin, joten valokuvia toistaan kauniimmista taloista, kirkoista ja muista hömpötyksistä ei muistikortille liiemmin tallentunut. Kaiken kaikkiaan Krakova tuntui lähinnä samanlaiselta kuvaukselliselta turistikaupungilta kuin mikä tahansa soma mesta missä vain Euroopassa, ja usein piti oikein muistuttaa itseään, että oltiin nimenomaan Puolassa.

Erinomaiset pari päivää siellä joka tapauksessa vietettiin, mikä olikin aivan sopiva aika. Ilma oli kuin morsio, ja päädyttiin myös Vltavan rantaan istuskelemaan ja juomaan raparperi- ja matelimua. Tuntui samalta kuin Suomessa toukokuun lopulla, kun koulu on jo ohi ja kaikkialla vihertää. Reissun matkamuisto-ostokset suoritettiin myös Krakovan pikkuputiikeissa, ja minä päädyin puolivahingossa ostamaan puolalaisen kokoonpanon LP:n elektronista tanssijazzia. Pieniä sivuseikkoja, etten omista vinyylisoitinta tai että levy raahautuu lopulta Suomeen noin puolen Euroopan halki. Reissun helmiin kuului myös hehkuviini sympaattisessa absinttibaarissa, jossa tutustuttiin australialais-kanadalaiseen vaihtariporukkaan.


Jenni täytti eräänä päivänä vuosia, ja juuri se hetki oltiin varattu Auschwitzille. Hilpeät pirskeet olikin. Oltiin molemmat hermoiltu etukäteen, kuinka paljon visiitti ahdistaa, mutta ilmeisesti henkinen valmistautuminen kannatti, koska liian pahalta ei tuntunut missään vaiheessa. Leirin kauheudet eivät tulleet myöskään iskuna vasten kasvoja, kun ne oli kaikki tiedossa jo etukäteen. Siitä huolimatta se käsittämätön epäinhimillisuus ja julmuus veti kyllä hiljaiseksi. Oli absurdia katsella samoja koivuja, joita keskitysleirivangit olivat tuijotelleet seitsemänkymmentä vuotta sitten.


Kraków was very picturesque and a bit too touristic. Fortunately we found our way to the Jewish part Kazimierz in no time and spent the time in the alternative cafés, boutiques and on the Vltava River. A visit to Auschwitz nearby was a must. It wasn't as agonizing as we had feared but rough enough to make us quiet for a while.
 

Reissussa: kumma Varsova


Pikakelaus takaisin Puolaan! Poznanin jälkeen tie vei Varsovaan, jonne saavuttiin niin myöhään, että saatiin suunnistaa hostellille pimeitä ja hiljaisia kujia pitkin massiivisten brutalistibetonilaatikoiden välissä. Hatunnosto neuvostoarkkitehdeille, kun ovat niin pelonsekaista kunnioitusta herättäviä pytinkejä onnistuneet suunnittelemaan, mutta samalla hieman kammotti, kuinka ahdistavia mielikuvia yhteiskunta voi pelkällä katunäkymällä kansalaisilleen välittää. Aikamoista historian havinaa.

Sosioarkkitehtuuri sikseen, Varsova itsessään jätti parin päivän aikana aika sekavat fiilikset. Luulen että olisin pitänyt kaupungista enemmän, jos oltaisiin tehty reissu toisinpäin ja olisin ensin tuijotellut Krakovan ja Prahan pittoreskejä maisemia kyllästymiseen asti. Vaihtelua Puolan pääkaupunki nimittäin tarjoaa. Keskustan vanhakaupunki on jälleenrakennettu entiseen loistoonsa mutta jätti turistimassoineen jokseenkin kylmäksi. En kuitenkaan allekirjoita kuulemiani "no jaa" -henkisiä kommentteja Varsovasta vaan syytän lähinnä ajanpuutetta ja oikeanlaista, vähemmän turistirysiin keskittyvää tekemistä. Juuri siellä olisin kaivannut paikallisia tuttavia näyttämään muitakin hoodeja kuin betonitornien kehystämää valtaväylää ja turistikortteleita. Uskallan jopa väittää, että lähemmällä tarkastelulla olisin pitänyt mestasta aika paljonkin.


Katukuvaan tutustumisen lisäksi ehdittiin muutakin. Historiankursseilla istunut matkaseura sai allekirjoittaneenkin museoon tutustumaan Varsovan kansannousuun. Pisti hetkeksi hiljaiseksi. Tunnelmaa kevennettiin parilla kivalla kapakalla, joista toisesta Jenni löysi elämänsä oluen ja minä sain erinomaisen cocktailin liekehtivällä limenpuolikkaalla tilaamalla entten tentten -tyylillä jotain vaan listalta. Vikana päivänä hostellin aamiainen korjattiin pois, kun me mattimyöhäiset olimme vasta ruokailun puolessavälissä, joten piti ikävä kyllä käydä vielä kaupungin parhaassa kahvilassa brunssilla. Kuppilasta sai opiskelija-alennusta ja musiikkivalikoima oli niin hyvää, ettei oltaisi millään hennottu lähteä juna-asemalle kohti Krakovaa.


Warsaw was the second stop in our trip. It left us with mixed feelings. I found its massive brutalist architecture and complex history intriguing but on the other the heavy atmosphere and the endless tourist masses in the oldtown wore us down. Luckily we discovered quite a few nice places, Jenni found the best beer she'd ever tasted and the mandatory museum visit of the trip was actually very interesting. I'm tempted to give the city a second chance at some point.

Hengissä selvittiin

sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

Kotona jälleen! Tämä kirjoitus jää ihan vain elonmerkiksi, koska viimeiset 9 tuntia hurahti bussissa ja junassa. Ja toki myös siksi, että ryysin kohta näkemään kavereita ekaa kertaa kahteen kuukauteen, koska joku matkasta toipuminen on täysin yliarvostettua. Sen mää sanon vain, että oli huippureissu, raporttia seuraa heti, kunhan tässä kerkeän.

Ensi viikolla ollaankin taas jännän äärellä, kun tekemistä riittäisi vaikka kuinka. Olisi pyykinpesua, iloisia jälleennäkemisiä, uusiin kämppiksiin ja vaihtareihin tutustumista (ehkä jopa pirskeiden muodossa, jos moiseen riittää energiaa), kurssivalintoja, pääsiäismurkinointia ja tehokoomaamista. Puuh mutta silti ihanaa olla taas Mainzissa!

***
Back in Mainz! Reports from the trip will have to wait till I find the time for writing; next week is going to be busy with all the new and old friends. Travelling was amazing but I'm also very happy to be back here with all the cool people.

Reissussa: Poznan

maanantai 7. huhtikuuta 2014
Terveisiä Puolasta jostain kohtaa Varsovan ja Krakovan väliltä! Istutaan junassa, Jenni koomaa napit korvilla ja minä tappelen maailman hitaimmin netin kanssa. Putoan hämmästyksestä istuimelta ja tukin koko käytävän, jos todella saan tämän reaaliajassa päivitettyä. 

(Edit: en todellakaan saanut, mutta terkkuja nyt sitten täältä Krakovan hostellilta. Minä tappelen maailman toiseksi hitaimman netin kanssa ja odotan Jenniä, että päästään aamupalalle, karsee nälkä.)


Puola on kohdellut meitä tähän mennessä sillä itä-eurooppalaisella vieraanvaraisuudella, joka kutsuu kaikki kylään, maksaa taksin ja tarjoaa ruoan ja vodkashotit. Tällä kertaa tosin kuvainnollisesti. Lähdettiin reissuun perinteisellä Mikä maa, mikä valuutta -tyylillä, ja ensimmäiseen kohdekaupunkiin Poznaniin saavuttaessa seistiin hetki hoo moilasina, kun päärautatieaseman sijasta saavuttiin keskelle ei mitään ilman zlotyn zlotya ("Kyllä sieltä asemalta saa sit nostettua käteistä!"). Yllätimme itsemmekin, kun kuitenkin selvittiin hostellille ennätysajassa, ja ruokamestakin löydettiin suhteellisen vaivatta. Samalla huomattiin, että paikalliset ovat ajoittaisesta kielimuurista huolimatta käsittämättömän auttavaisia.


Olin Mainzissa tutustunut yhteen sympaattistakin sympaattisempaan puolalaiseen, joka opiskelee Poznanissa, ja värväsimme hänet turistioppaaksi. Hyvä opas herra olikin, ja saimme sopivan yleismaailmallisen katsauksen vanhaankaupunkiin, pienen kävelyretken iltahämärässä kauemmas kaupungin sykkeestä, yhtään rehentelemättä suussasulavinta mangojuustokakkua, mitä kuvitella saattaa, syrjäkaduilta, jonne ei varmasti oltaisi itse osattu eksyä, ja lopuksi kapakkakierroksen, joka huipentui paikallisen lyhytelokuvafestivaalin överigore-osuuteen. Hämmennyimme jälkimmäisestä.

Seuraavana päivänä tallusteltiin taas ympäriinsä ja katseltiin vähän uudempaa Poznania neuvostobrutalismiarkkitehtuureineen. Kauheasti ei enää ehditty tehdä, kun loppuiltapäivästä koitti jo aika lähteä Polskibussin kyydillä kohti Varsovaa. Mietittiin molemmat, miksei oltu varattu Poznanille yhtä päivää lisää, niin paljon pidettiin kaupungista ja tietty turistioppaastamme. 


We started discovering Poland by spenging the first two days in Poznan. The city was very cute right from the beautiful Old Town to the brutalist soviet concrete blocks, and we had the best local tourist guide, whom I knew from Mainz. When it was time to leave for Warsaw we both regretted not staying there a bit longer.

Ihana kolea Edinburgh

tiistai 1. huhtikuuta 2014

Britit, tuo hassu kansa. Viisi päivää Edinburghissa kului kuin siivillä mutta ei auttanut ymmärtämään, mistä kaupungin nimeen ilmestyy äännettäessä yksi ylimääräinen tavu, miksi kuuma- ja kylmävesihanat sijoitetaan mahdollisimman kauas toisistaan (tai miksei niitä ylipäätään voi integroida) saati miksi asuntojen ilmankosteus ja lämpötila ovat identtiset ulkosään kanssa.  Vaan ei se mitään, muuten Skotlanti vaikutti oikein mainiolta paikalta.

Emäntä manasi kovin harmaata säätä, joka ei kuulemma ole Edinburghissa aivan yhtä vallitseva olotila kuin muualla saativaltiossa - en olisi arvannut. Varsinkin viimeiset päivät oli niin sumuisia, että Arthur's Seatille oli aivan turha kuvitellakaan kiipeävänsä. Se harmitti, huipulle kiipeäminen oli ennätyslyhyen must see -listani kärjessä. Muuten sää ei ollut niin justiinsa, kylmä, märkä ja harmaa ovat joka tapauksessa ekat adjektiivit, jotka tulevat Skotlannista mieleen.


Itse kaupunki on nätti kuin mikä, ja kahviloita oli tarpeeksi joka kulmassa, kuten emäntä oli luvannutkin. Niiden lisäksi tapasin kaverin kautta enemmän norjalaisia kuin koskaan aiemmin (Edinburgin yliopisto on ilmeisesti melkoinen skandimagneetti), ja pääsin sattumalta todistamaan myös brittiläistä luokkajakokulttuuria (tuli samantien ikävä tasa-arvoisiin Pohjoismaihin). Ruokakulttuuriin tutustuin juomalla litrakaupalla teetä pysyäkseni lämpimänä sisätiloissa, tilaamalla kahvilasta sekä erinomaista kahvia että uskomatonta kuraa, ja mikä traumatisoivinta, joutumalla haasteen vuoksi syömään sekä mars-patukkaa että haggista (eli pääosin lampaan sisälmyksiä) friteerattuna, samanaikaisesti. Pelkään vieläkin pumppuni puolesta sen rasvapommin jälkeen.


Brittien kirjakaupoissa on myös sitä jotain. Minulla on jo pitkän aikaa ollut tapana ostaa ulkomaanmatkoilta kirja tai kaksi kotiin matkamuistoksi, luen niitä tai en, mutta noista kirjakaupoista voisin kotouttaa melkein kaiken luettavaksi kelpaavan. Hillitsin itseni sen verran, että matkaluettaviksi lähti vain vajaa tuhatsivuinen Dickens, joka tosin päätynee aika nopeasti ikuisesti keskenjääneiden kirjojen joukkoon. Näyttää kuitenkin hyvältä kirjahyllyssä, sehän tässä on pääasia.


Edinburgh was chilly, windy and wet and yet wonderful. During the five days I met more Norwegians than ever before, drank amazing amounts of tea, bought a 1000-page Dickens which I'll probably never read and ate deep fried haggis and mars bar together - do not try that at home. Or anywhere else either.