Top Social

Ihana kolea Edinburgh

tiistai 1. huhtikuuta 2014

Britit, tuo hassu kansa. Viisi päivää Edinburghissa kului kuin siivillä mutta ei auttanut ymmärtämään, mistä kaupungin nimeen ilmestyy äännettäessä yksi ylimääräinen tavu, miksi kuuma- ja kylmävesihanat sijoitetaan mahdollisimman kauas toisistaan (tai miksei niitä ylipäätään voi integroida) saati miksi asuntojen ilmankosteus ja lämpötila ovat identtiset ulkosään kanssa.  Vaan ei se mitään, muuten Skotlanti vaikutti oikein mainiolta paikalta.

Emäntä manasi kovin harmaata säätä, joka ei kuulemma ole Edinburghissa aivan yhtä vallitseva olotila kuin muualla saativaltiossa - en olisi arvannut. Varsinkin viimeiset päivät oli niin sumuisia, että Arthur's Seatille oli aivan turha kuvitellakaan kiipeävänsä. Se harmitti, huipulle kiipeäminen oli ennätyslyhyen must see -listani kärjessä. Muuten sää ei ollut niin justiinsa, kylmä, märkä ja harmaa ovat joka tapauksessa ekat adjektiivit, jotka tulevat Skotlannista mieleen.


Itse kaupunki on nätti kuin mikä, ja kahviloita oli tarpeeksi joka kulmassa, kuten emäntä oli luvannutkin. Niiden lisäksi tapasin kaverin kautta enemmän norjalaisia kuin koskaan aiemmin (Edinburgin yliopisto on ilmeisesti melkoinen skandimagneetti), ja pääsin sattumalta todistamaan myös brittiläistä luokkajakokulttuuria (tuli samantien ikävä tasa-arvoisiin Pohjoismaihin). Ruokakulttuuriin tutustuin juomalla litrakaupalla teetä pysyäkseni lämpimänä sisätiloissa, tilaamalla kahvilasta sekä erinomaista kahvia että uskomatonta kuraa, ja mikä traumatisoivinta, joutumalla haasteen vuoksi syömään sekä mars-patukkaa että haggista (eli pääosin lampaan sisälmyksiä) friteerattuna, samanaikaisesti. Pelkään vieläkin pumppuni puolesta sen rasvapommin jälkeen.


Brittien kirjakaupoissa on myös sitä jotain. Minulla on jo pitkän aikaa ollut tapana ostaa ulkomaanmatkoilta kirja tai kaksi kotiin matkamuistoksi, luen niitä tai en, mutta noista kirjakaupoista voisin kotouttaa melkein kaiken luettavaksi kelpaavan. Hillitsin itseni sen verran, että matkaluettaviksi lähti vain vajaa tuhatsivuinen Dickens, joka tosin päätynee aika nopeasti ikuisesti keskenjääneiden kirjojen joukkoon. Näyttää kuitenkin hyvältä kirjahyllyssä, sehän tässä on pääasia.


Edinburgh was chilly, windy and wet and yet wonderful. During the five days I met more Norwegians than ever before, drank amazing amounts of tea, bought a 1000-page Dickens which I'll probably never read and ate deep fried haggis and mars bar together - do not try that at home. Or anywhere else either.
Post Comment
Lähetä kommentti