Top Social

Image Slider

Vahinkomatkat: Pariisi ja bonuksena Strasbourg

keskiviikko 28. toukokuuta 2014

Kävin lauantaina melko spontaanisti Pariisissa. Sitäkin spontaanimmin meinasin myös jäädä sinne, kun erinäisten sattumien ansiosta missasimme järjestetyn bussikyydin kotiin. Kostoksi päädyimme sitten sunnuntaina Strasbourgiinkin, joten tulipa Ranskaa nähtyä vähän oletettua enemmän. Ilmeisesti olen jo sen verran reissannut ilman suurempia komplikaatioita, että jonkinlainen seikkailu olikin kaiketi ennemmin tai myöhemmin edessä. Hauska reissu oli kaikesta epäonnesta huolimatta, tai ehkä juuri sen takia, mutta olisin pärjännyt myös ilman kahta unetonta yötä ilman suihkua vanhoilla univeloilla maustettuna. Voin paljastaa, että näin alkuviikosta on kyllä nukuttanut hyvin.


Meillä oli Pariisissa vain päivä aikaa, joten mitään syväluotausta ei siinä ajassa ehtinyt tehdä. Olen käynyt siellä kerran aiemmin vajaa viisi vuotta sitten, mutta uusintakierroksenkin jälkeen olen vähän hämilläni: olenko todella suunnilleen maailman ainoa ihminen, jonka Kaupunkien Kaupunki on jättänyt kylmäksi? Onhan se nätti kuin mikä, mutta pompöösit kirkot, hallintorakennukset ja ties mitkä monumentit toisensa perään alkavat allekirjoittanutta kyllästyttää. Kaipaisin enemmän puita ja vähemmän itsetietoisuutta. Viimeksi Puolassa ja Tsekissä reissanneelle hintataso oli myös aikamoinen shokki. Pakko toki tunnustaa, että kärsin jonkinasteisesta asennevammasta Ranskaa kohtaan, millä varmasti oli näppinsä pelissä mielikuvassani Pariisista. Asennevamma on myös tietty sitäkin vitsikkäämpi, kun opiskelen ko. kieltä sivuaineena. Lukioaikojen vaihtovuosi Québecissä jätti selkeästi jälkensä.


Välietappimme Strasbourg sentään piristi koomaista mielialaa niin paljon kuin puolessa päivässä ehti. Päiväkin oli nätti kuin morsio, EU:n parlamenttirakennus käytiin asiaankuuluvasti tsekkaamassa, ja vanha keskusta oli niin soma ettei tosikaan. Kaupunki näytti enemmän saksalaisidylliltä kuin Ranskalta. Siellä voisin piipahtaa joskus toistekin paremmalla ajalla ja virkeystasolla, mutta rehellisyyden nimissä todettakoon, että tämä Ranskan-visiitti vei voimat kyllä hetkeksi. 

***
I visited Paris rather spontaniously and almost ended up staying there, as we managed to miss the bus back home. After one sleepless night we took the train to Strasbourg instead, spent the day there and arrived back to Mainz on Sunday, more exhausted we've probably ever been. Paris was alright but still not my favourite city whereas Strasbourg seemed very cute (and quite German).

Kiirettä

perjantai 23. toukokuuta 2014

Voi puuh mikä viikko. TGIF eli Thank God It's Friday koittaa mulla luojan kiitos jo torstaisin, kuten jokaisella itseään kunnioittavalla opiskelijalla kuuluukin. Viikon ensimmäiset kunnolliset yöunet takana, mutta vieläkin on aivan puhki olo ja mielessä pyörii vaan transformaatiokieliopit ja opettajien vastaanottoajat. Viikonloppu ja ensi viikko näyttävät tietty aivan yhtä hektisiltä, tosin sentään koulua mukavammissa merkeissä. Milloinkohan sitä kuitenkin oppisi, ettei kaikkea tekemistä tarvitse ehdoin tahdoin kasata samoille viikoille?

Tsemppaan itseäni lohtukuvalla viime lauantain teehetkestä jumalaisella kakunpalalla höystettynä ja lupaan, että puolentoista viikon päästä en tee muuta kuin koomaa. Hyvä vitsi. Rentouttavampaa viikonloppua teille muille! 

***
I seem to have a natural talent for overbooking my calendar.  That's why I'm comforting myself with the picture of an extremely delicious piece of cake I had last weekend and promise myself not to do anything for a week after I'm done with all this running around. Not happening but at least the idea sounds nice. Hope you all have a more relaxing weekend!

Hei Rhein, oot melkein yhtä ihana kuin Päijänne

sunnuntai 18. toukokuuta 2014

Täälläpäin maailmaa ei järviä ole nimeksikään, ja merta minä en sisämaalaisena osaa edes kaivata. Korvikkeena täällä on sentään joet - itse asiassa en keksi tähän hätään yhtä ainutta mainittavan kokoista keskieurooppalaista kaupunkia, josta ei jokin puro läpi virtaisi. Rheinistä mainzilaisetkin osaavat nauttia, ja yhtään siedettävällä säällä ranta on täynnä ties mitä sunnuntailenkkeilijöitä, kirpputoria ja viinimarkkinoita. 

Päädyin viikonloppuna puolivahingossa pariinkin otteeseen rantabulevardia pitkin haahuilemaan ja kerran taas tullisataman reunalle nauttimaan viimeisistä päivänsäteista. Siinä tuijoteltiin liplattavia laineita ja taivaanrannan mukaan värjäytyvää vedenpintaa ja puhuttiin syvällisiä. Alussa vähän kummastelin paikallisten intoa suunnata aina Rheinille; jokihan se siinä virtaa, entä sitten? Sittemmin olen oppinut arvostamaan lähes samalla hartaudella, ja etenkin iltaisin en keksi kauniimpaa saati terapeuttisempaa paikkaa koko kaupungista. On sekin pala luontoa, jota tuijotellessa sielu lepää. Ulkosuomalaiselle laineet aiheuttavat myös lievää koti-ikävää kesäisiä järviä ajatellessa. Pala Fazerin sinistä vielä, ja valkosiniset hetket olisivat melkein täydellisiä.


I've learnt to really appreciate rivers here. The Mainzers seem to love their Rhine and spend often sunny days on the riverside. I prefer the twilight. Watching the sunset on the Rhine reminds me of the lakes in Finland and makes me a bit homesick.

Kiitokset Jennille alemmasta kuvasta.

Vieraita odotellessa

torstai 15. toukokuuta 2014

Täällä on viikon sisään sattunut kaikkea jännää. Pikaisesti mainittakoon muun muassa uskomaton liikunnallinen ryhtiliikkeeni, joka meni alkuviikosta vallan överiksi, kun maanantaina olin kolme tuntia putkeen jujutsutreeneissä ja tiistaina vedin jokerin hihasta ja kävin lihaskipuisena juoksemassa pari tuntia rugby(!)pallon perässä. Tänään olo on ollut saksalaisittain melko muskelikrapulainen. Muskelkater höhöhö.

Mutta se siitä liikuntarehvastelusta, moiset haihatukset ovat täällä tupanneet joka tapauksessa unohtua aika nopeasti. Sitä tässä piti erityisesti hehkuttamani, että eivät aktiviteetit lopu kesken loppuviikostakaan. Huomenna ts. tänään jos nyt kellonaikaa katsotaan, saan tänne viikonloppuvieraakseni nimittäin reissuseurani, slaavikyykkytoverini ja läppäri- ja kamerakaimani Jennin! Tuon joka kuvassakin kameran takana poseeraa. Luvassa on ainakin kahvilaa toisensa jälkeen, harrasta viininmaistelua sekä runsain mitoin riman alittavaa huulenheittoa, mikäli tämä blogikirjoitus antaa mitään osviittaa tulevasta. Voi jee tätä riemua!

***
1) I did some excercise this week. It hurts. 2) A friend is coming for a visit over the weekend, can't wait!

Viisuhuumaa

maanantai 12. toukokuuta 2014
Euroviisut! Kaverin asuntolan baarissa oli iso screeni ja hyvä äänentoisto. Tajusin olevani geopoliittisesti rajoittunut, kun kaikki suokkarini olivat pohjoismaisia, vaikka hyviä rallatuksia oli muillakin. Opittiin kaverin kanssa yllättäviä asioita toistemme miesmauista ja pisteidenlaskussa unohdettiin jatkuvasti, mikä Armenian biisi nyt olikaan. Pääsin jälkeenpäin virnuilemaan ranskalaiselle kämppikselle kahdesta pisteestä, vaikka kappale oli oikeasti silkkaa helmeä. Näemmä pääsen vuosi vuodelta enemmän viisuihin sisään, enkä nyt malttaisi millään odottaa Itävallan spektaakkelia!

Kerta kiellon päälle, tässä vielä ihkuista ihkuin eli Norjan Silent Storm. Näillä eväillä on hyvä rauhoittua huomiselle kasilta alkavalle luennolle.


Vuoden jos toisenkin paras elokuva

perjantai 9. toukokuuta 2014
Meille muutti viime kuussa viisi uutta kasvoa, mikä johti aivan uudenlaiseen ongelmaan. Uudet kämppikset ovat nimittäin niin kivoja, että jumitun tämän tästä keittiöön tunneiksi rupattelemaan. Siinä on kärsinyt niin yöunet kuin epäsosiaalisuuteni. Niinpä lähdin tässä eräänä päivänä viettämään laatuaikaa itseni kanssa ja päädyin ex tempore elokuviin yksin. Normaalisti kuulun siis niihin ihmisiin, joista on jotenkin kiusallista käydä yksin edes kahvilla, ja leffaankin päädyn yleensä muiden aloitteesta, joten hetkessä oli jotain historiallista.


Illan ohjelmaksi valikoitui Her yhdessä noista vähän pienemmistä ja sympaattisemmista teattereista. Cinefiili kaveri oli taannoin rankannut pätkän parhaaksi, mitä oli hetkeen nähnyt, ja täytyy kyllä yhtyä mielipiteeseen. Lähitulevaisuuteen sijoittuva tarina tekoälykäyttöjärjestelmäänsä rakastuvasta miehestä ei kieltämättä ensikuulemalta täysin vakuuta, mutta väärin! Elokuva on täynnä niin osuvia ajatuksia rakkaudesta ja parisuhteista ettei tosikaan, ja tekoälystä huolimatta lähestymistapa on ennen kaikkea humaani. Her kuvaa läheisyyttä, parisuhteiden monimuotoisuutta, oman egonsa voittamista. Pidin myös paljon siitä, millaiseksi tekoäly kuvattiin. Olkoonkin että elokuvan toinen päähenkilö on silkkaa koodia, Samantha on oma subjektinsa siinä missä ihmisetkin, mutta kuitenkin jotain muuta.

Inhimillisen ja koskettavan juonen ja loistavan näyttelemisen lisäksi elokuvan lavastus upposi kuin kuuma veitsi voihin. Lämpimiä värejä, isoja ikkunoita ja luonnonvaloa, ilmavia sisustuksia, arjen teknologiaa... Kyllä kelpaa tulevaisuus, jos se tuolta näyttää! 

Loppukaneetiksi vielä tiivistelmä: Katsokaa kaikki tämä elokuva!


Kuvat elokuvan kotisivuilta. Uppouduin samalla googlettamaan triviaa elokuvan muotoilusta, knoppitietoa löytyy täältä.

A few days ago I went to the cinema alone for the first time in my life. Very exciting but never mind that, the film Her was the best I've seen for a while! Everything in it was great: plot, acting, design, all. Luckily I was watching it alone so I could get all teary eyes without minding others. In a nutshell: watch this film! It's an order!

Vuosijuhlaa

sunnuntai 4. toukokuuta 2014

Viikonloppuna tuli mittariin vuosi lisää. Synttäreitä on muksuaikojen jälkeen tullut juhlistettua kovin vaatimattomasti, ja sitäpä mukavampaa olikin, kun maailman paras sisko oli vanhenemiseni kunniaksi järkännyt brunssin. Tarjolla oli kaikkea hyvää tarpeeksi ja enemmänkin, ja me vieraat huokailimme vuoron perään ihastuksesta ja ähkystä. Kersoina saimme aina kotona päättää synttärikakun laatu, ja omani taisivat vuodesta toiseen olla mahdollisimman suklaapitoisia. Ehdoton kulminoitumispiste saavutettiin tämän vuoden puolen suklaakilon death by chocolate -övereillä. Koristeluunkin sisko oli panostanut kiitettävästi, mutta allekirjoittanut ei syömiseltä ja seuranpidolta ehtinyt tallentaa kameralle muutamaa huonoa kuvaa enempää. Illalla Mainzissa jatkettiin vielä muutaman Hugon ja Aperol spritzin verran, ja yöllä sänkyyn kömpi kovin onnellinen 23-vuotias.

***
Yesterday I got older again. My sister offered a brunch as a present, and oh my how good it was! The evening continued in Mainz with friends. It was the best birthday one could wish for!

Vappu maanpaossa

perjantai 2. toukokuuta 2014
Hei ihana toukokuu! Ehdoton suosikkikuukauteni pärähti eilen käytiin suomalaisella vappuinvaasiolla. Sivistettiin ulkomaalaisia syöttämällä niille munkkeja, korvapuusteja ja Fazerin sinistä. Elämäni ensimmäinen simaerä maistui juuri siltä, miltä pitikin, ja jou-lakit askarreltiin koti-ikävää lievittämään. Skumpastakaan ei tietysti ollut puutetta. Havaitsin sen asiaankuuluvasti myös tänään aamulla. Tarjoilut menivät kuin kuumille kiville myös asiaan vihkiytymättömille.

Alunperin oltiin suunniteltu piknikkiä, mutta h-hetkellä aktivoitunut sateen jumalatar Esteri oli eri mieltä. Loppupeleissä ei sekään haitannut laisinkaan, sillä vallattiin naapuritalon kattokerhohuone 15. kerroksesta koko kaupungin kattavalla maisemalla ja grillillä varustettuna. Vain haalareita jäin kaipaamaan, muuten ulkomaalaisvappu oli jokseenkin täydellinen.



My favourite month couldn't start better than with the celebration of May Day. Vappu was a success even here in exile. We had everything essential from doughnuts and sima to the self-made student caps. The view on the 15th floor was a plus and we didn't run out of sparkling wine either. Hello May, i've missed you!