Top Social

Image Slider

Ekoissa kisoissa koettua

keskiviikko 18. maaliskuuta 2015

Ala-asteen sulkapallokisoja lukuun ottamatta en ole koskaan kilpaillut missään. Edes rakkauteni kamppailulajeihin ei ole ulottunut kehään asti, koska eihän se nyt mukavalta tunnu ottaa turpaan kirjaimellisesti ja kovaa. Kilpailuhenkisyyskään ei ole ensimmäisen viiden adjektiivin joukossa, joilla itseäni kuvailisin. Kolme kuukautta sitten tuli yhden treenikaverin kanssa brassijujutsukisat puheeksi. Totesin että no heh heh, katsotaan sitten joskus vuoden päästä ja tuskin silloinkaan.

Ja niin siinä kaikesta huolimatta vaan kävi, että sunnuntaina löysin itseni kilpatatamilta, reteästi puoli vuotta lajia harrastaneena. Mukavuusalue ei siintänyt enää edes horisontissa. Tarkoituksena oli kokeilla ihan uteliaisuudesta, mitä päässä pyörii kisatilanteessa. Pelkäsin viettäväni edeltävän viikon kokovartalojännityksessä ja unohtavani jokaisen koskaan oppimani tekniikan ottelukellon soidessa. Valmistautuminen oli kohdillaan, kun kiukutteleva selkä meinasi estää koko matsin  ja edeltävän viikon painimiset mahtui 2 minuuttiin.

Oikeassa elämässä viikko meni ilman stressin stressiä, ja jännityskin iski kunnolla vasta matsin jälkeen. Ja kaikista hurjinta oli, että voitto jäi kolmen sekunnin päähän. Mitä tämä on?! Saattoi käydä niinkin, että pieni revanssinnälkä jäi tulevia kisoja ajatellen...

Kuva ei sentään ole sunnuntailta vaan parin viikon takaisista no-gi SM-kisoista Helsingistä (no-gi tarkoittaa siis brassijujutsua ilman sitä ninjapukua).

***
I took part in my first ever brazilian jiu jitsu competition on Sunday. After half a year of training my biggest ambition was to survive the 5 minute round but I actually didn't do all that bad! Three seconds more and I would've won!  I might have to try again at some point...

Appelsiini-inkiväärijuoma pöpöjen kuolemaksi

torstai 5. maaliskuuta 2015

Kaavailin tästä viikosta hullua kandi- ja treeniviikkoa. Tosiasiassahan tässä on tullut huomattua, etteivät ne kaksi kulje käsi kädessä, joten korkeammat tahot puuttuivat taas peliin. Niinpä sitten keskiviikkona heräsin flunssaan ja kuumeiseen lihassärkyyn. Ei mitään toimintakykyä lamauttavaa mutta urheilun tehokkaasti estävää. Vaan minkäs teet. Olen kipeänä suunnilleen kerran kahdessa vuodessa, joten ei tässä jaksaisi oikein hermostuakaan. Hei hei treenit, here I come kandi!

Mutta. Viikonloppu pitäisi viettää Vaasassa naisten painileirillä, ja itku kyllä tulee, jos en sinne pääse. Luojan kiitos olen nopeasti paranevaa sorttia, ja toivo elää, että olisin jo huomenna terveiden kirjoissa. Sen vuoksi tässä on vedetty C-vitamiiniöverit, juotu enemmän vettä ja teetä kuin miesmuistiin ja vedottu kaikkiin maallisiin ja henkisiin tahoihin.

Näillä taka-ajatuksilla keittelin myös ylläolevan pöpöntappojuoman. Kattilaan meni veden lisäksi yhden appelsiinin mehu, parin sentin pätkä raastettua inkivääriä, hunajaa, kanelia ja neilikkaa. Jos ei tällä kotikonstilla flunssa lähde, niin ei sitten välttämättä. Maistuipa ainakin oikein hyvältä, vaikka heittelin kaikki ainekset mututuntumalla.

***
I woke up yesterday with a flu. I wouldn't mind that much if it wasn't for the training camp this weekend. Thankfully there's still chances of getting better in time. That in mind I mixed a hot drink with orange, ginger, honey, cinnamon and clove. At least it tastes great even if it doesn't work.

Määrä korvaa laadun

tiistai 3. maaliskuuta 2015

Elämän julmiin tosiasioihin kuuluu se, että yliopiston kahvi maistuu pahalta ja maksaa päivittäisessä kulutuksessa kiitettäviä rahasummia. Tähän yhdistelmään kyllästyneenä olen viime viikot tuonut omat kahvit termarissa ja nautiskellut niitä pitkin päivää. Kerrankin lompakko kiittää.

Ainoa miinus tässä on, että palasin olosuhteiden pakosta väliaikaisesti suodatinkahviin. Yhden kupin pressollani aamu- ja eväskahvien keittely alkoi olla rasittavan aikaavievää, eikä käsikäyttöisellä minikahvimyllyllä tee mieli jauhaa puolta pannullista papuja.  Koulun kirjastossa vietetyt hetket ovat nostaneet kahvinkulutuksen enemmän on enemmän -linjalle, joten lompakko pääsee kiittämään niistäkin senteistä. Makuero harmittaa onneksi vain joka toinen aamu.

Valmiiksi jauhetut kahvimurut korvaavat onneksi (vielä) hajulla sen, minkä maussa menettää. Kahvikaappi tuoksuu nykyään niin hyvältä, että imppaan sitä aina aamuisin. Samassa kaapissa sijaitsevan Clipperin earl grey -paketin tuoksusta tulee lisäksi aina mieleen sitruunakakku, joten mikäs siinä hajuaistia hemmotellessa.

***
My coffee consumption has expanded astronomically at the uni so I started bringing my own stuff. Saves me money and taste buds.

Harmaa on hyvä väri

sunnuntai 1. maaliskuuta 2015

Kuunvaihteen Helsinki oli harmaa, vähäluminen ja kodikas, vähän niin kuin henkinen villasukka. Kaivoin tänään ennen kotiinpaluuta kamerankin pitkästä aikaa pölyttymästä. Otin mukaan tuplacappucinon pahvimukiin huippukivan näköisestä raflasta ja mietin, että kyllä tämä elämä on joskus aika mukavaa näinkin, junaa ja tulevaisuutta odotellen. Kuulemma ne molemmat tulee sieltä ajallaan, ihan stressaamattakin. 

***
A weekend in Helsinki was cosy like a woolen sock.