Top Social

Image Slider

196/196

torstai 18. kesäkuuta 2015

Juhannus on jo ovella, mutta koska päädyin puolivahingossa boikotoimaan keskikesän juhlaa (kuten itse keskikesäkin säistä päätellen), ei siitä yhtään sen enempää. Sen sijaan voin nörttikapinallisesti hehkuttaa elämäni tuoreimmaista virstanpylväästä!

Olen viime aikoina hyötykäyttänyt aikani näppäilemällä kuumeisesti maiden nimiä Jetpunkin maailman valtiot -visassa. Ala-asteella alkanut epänormaali intoni valtioiden ulkoaopetteluun huipentui, kun tässä eräänä kauniina päivänä muistin kaikki 196. Ei muuten ole yleissivistävä peruskoulutus mennyt tältä naiselta hukkaan!

Samalla koin kyllä pienen kriisin. Olenko nyt saavuttanut kaiken tavoiteltavan arvoisen elämässäni?

F niin kuin Tallinna

tiistai 9. kesäkuuta 2015

Toukokuun turboviikonlopusta vielä sananen. Eksyin Helsingin-reissulla nimittäin pitkästä aikaa myös rapakon toiselle puolelle Tallinnaan. Tuntui kovin luksukselta löytää itsensä parin tunnin matkustamisen jälkeen toisesta maasta – matkustelun helppoutta on vaihdon jälkeen kovasti ikävöitykin.

Olin matkassa luotto-Tallinnan-seurani kanssa. Vanhankaupungin tutut kulmat tulikin taas tarkastettua, pääosin ruoan merkeissä. Mahtui retkeen ripaus uuttakin, kun seikkailtiin F-Hooneelle, tuohon hipsterien vannomaan kuppilaan Telliskivellä. Vanha tehdasmiljöö oli rouhea ja mesta oikein kotoisa. Hintatasokin oli tutumpaa reissusettiä, kun malttoi poistua vanhankaupungin turistilisien alueelta.

Kyllä se on tunnustettava, että myös virolaiset hipsterit osaavat kahvilakulttuurinsa. Maa mikä maa, noissa paikoissa on aina niin kotoisan viihtyisää, että jäisin mieluusti niihin asumaan.

Tehopakkaus asialla

maanantai 1. kesäkuuta 2015

Istun junassa kotimatkalla Helsingistä. Kolme hurraahuutoa VR:lle ja Veturin 5 euron kesäkampanjamatkoille: lähijunassa kyhjöttämisen sijasta minulla on kerrankin älyllinen istumapaikka, kone latauksessa ja wifi käytössä! Tässähän voi kerrankin tehdä muutakin kuin katsella maisemia, joita ei näin puolenyön aikaan edes näy. Ei sillä, että väheksyisin matkustamismoodia tyhjine katseineen ja harhailevine ajatuksineen. Se on usein parasta koko touhussa. 

Ajan hyötykäytöstä pääsin tukevalla aasinsillalla viime viikkoihin ja kuukausiin. Näin viikonloppuna Helsinki-naisia, ja taisi kuulumisiin lähes kaikilla lukeutua sellaista kiirerumbaa, että oksat pois. Täystyöllistyminen suunnilleen jokaisella elämän osa-alueella onkin tänä vuonna ollut ystäväpiirini teema, ja omista stressailuistani huolimatta tuntuu, että olen päässyt aika helpolla. Silti havaitsin, että viime kuukaudet ovat tehostaneet myös minun ajankäyttöäni aika lailla alkukevään haahuiluun verrattuna. 

Taiteilu koulujuttujen, iltatöiden ja treenien välillä on varmistanut, ettei tekemisen puutteesta ole tarvinnut kärsiä oikeastaan minään vuorokaudenaikana. Tänä viikonloppuna huomasin, että aikatauluttaminen alkaa sujua jo melkoisella rutiinilla. Sain nimittäin kolmeen päivään mahdutettua hengästyttävän määrän sisältöä, ihan luonnostaan. Tai no, tässä on pieninä uhrauksina nukuttu kahtena viime yönä yhteensä 9 tuntia ja junamatkat käytetty esseen hutaisemiseen vasemmalla kädellä. Joka tapauksessa jännä huomata, kuinka paljon ohjelmaa sitä lopulta saa ahdettua muutamaan hassuun päivään, kun tekeminen on mukavaa eikä energiaa tuhlaa täydestä aikataulusta stressaamiseen, tuohon helmasyntiini.

Vaan ei käy kieltäminen, ei näitä turboviikkoja määräänsä enempää jaksa. Onneksi akkujen lataaminen sujuu näin alkukesästä lähes itsestään, kun suo itselleen iltahetket ulkona. Järven rannalta tai mäkihyppytornin korkeuksista näyttävät aikataulutkin aika kaukaisilta.